Seikkailu Itä-Balilla !

Viime viikon torstaina oli minun, Jaanan, Tiinan ja Alman vuoro lähteä seikkailulle kohti Itä-Balia. Moona ja Riikka vuorostansa suuntasivat kohti Kuala Lumpurin kauppakeskuksia. Matkaan lähdimme iltapäivällä, sillä osa meistä (minä ja Alma) osallistuimme Balinese Healing exculle. Excu oli muuten todella mielenkiintoinen ja jopa tälläinen epäilijä kuin minä, alkoi ehkä uskomaan, että jollain ihmisillä sitä vaan on parantavia voimia.

Ensimmäinen etappimme oli Ubud, pieni kaupunki vuoristossa noin tunnin ajomatkan päässä Denpasarista. Löysimme perille erittäin mallikkaasti, sillä aina iloinen Jaanamme sai paikallisen opettajan (joka asui sopivasti Ubudin suunnalla) johdattamaan meidät perille. Noh, olisimmehan löytäneet sinne myös itsekin ;). Iltapäivä Ubudissa sujui mukavasti kaupunki pieniä kauppoja kierrellessä.

Seuraavana aamuna satoi ja ilma toi mieleen koti-Suomen kesän... ;) Onneksi sade kuitenkin pian lakkasi aamupalan jälkeen, jolloin suuntasimme vielä Ubudin marketille ennen kuin jatkoimme matkaa kohti Itä-Balia.

Varpaat paketoitu ja valmiina lähtöön..

Lake Batur

Ubudin jälkeen matkasimme aina vain korkeammalle ja korkeammalle ja pian olimmekin lisänneet reippaasti vaatteita päälle, sillä vuoristossa oli kylmä! Moona ja Riikka olivat näyttäneet meille kartasta heidän kulkemansa reitin ja päätimme yrittää seurata heidän jalanjälkijään. Tosin olimme päättäneet, että me emme kyllä sitten mene sitä samaa tietä vuorta ylös ja alas, jossa he olivat kokeneet kauhunhetkiään. No kuinkas sitten kävikään.. Matkasimme hienoissa maisemissa Batur- järven rantaviivaa pitkin, kun toisella puolella kohosi Mount Kintamanin tulivuori ja kun saavuimme tien päähän vaihtoehtona oli joko kääntyä takaisin päin tai huristella erittäin jyrkkää vuoren rinnettä ylös. Tiedustelimme paikallisiltä, että onko tie vuoristossa varmasti hyvässä kunnossa. "Yes, Yes you go up and then down" and we did! Täytyy sanoa, että luulimme kaikki, että emme selviä vammoitta alas, mutta rystyset valkeina ja kädet krampissa viimein ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen löysimme itsemme vuoren juurelta. Moona ja Riikka kirjoittivat nähneensä kauniita maisemia, no me emme niitä kyllä nähneet keskittymiseltämme... :)

Mikä ihana tunne olikaan huristella suoraa tietä ja katsella vasemmalta puolelta pilkottavaa merta ja mulkoilla oikealla kohovaa vuoristoa. Saavuimme määräänpäähämme Amediin myöhään iltapäivällä ja majoituimme oikein viihtyisään Mama's Homestayhin. Parasta Homestayssä olivat sen omistajat! Kuinka vilpittömiä ja ihanania he olivatkaan. Muutenkin paikalliset Amedissa olivat todella ystävällisiä ja aitoja. Illalla eksyimme paikalliseen reggae baariin, Panchaan, syömään, jossa saimme alkupalaksi popcornia (maistui muuten todeeellaaa hyvältä :D)! Pancha oli todella viihtyisä paikka ja saimmekin pitää sen pitkään vain itsellämme, sillä kuten muutoinkin muualla kuin Etelä-Balilla, Amed oli jokseenkin autio. Vietimmekin todella mukavan illan biljardia pelaten ja live-bändiä kuunnellen. Onneksi illan edetessä bändillä oli jo muutakin yleisöä kuin vain meidät.

Tytöt Panchassa

Namn popcornia :D

Biljardihai.. :D

Seuraavana päivänä ajoimme Amedista kohti Padangpaita. Maisemat olivat todella upeat! Mutkittelimme rantaviivaa pitkin ohitellen pieniä kalastajakyliä, joissa tuoksui ihan silakkamarkkinoilta! :) Meitä kaikkia vain hymyilytti, sillä olimme niin iloisia siitä, että saimme nähdä niin upeita maisemia ja paikallista elämää. :)

Amed

"silakkamarkkinat"

Meidän mopojengi (Jaana kameran takana)

Pieni kauppa tienvarressa

Onneksi ei ollut enää sadekausi...

Bensaa..

Padangpaihin saavuttuamme söimme lounasta, jonka jälkeen kävimme katsastamassa Blue lagoon beachin, jossa Moona ja Riikka olivat kohdanneet kuuluisan keltaisen käärmeen. No emme uskaltautuneet uimaan lähinnä muutaman matkalaisemme pienien vammojen vuoksi ja jatkoimmekin matkaa kotia kohti...

Blue lagoon

Kiitos tytöt mahtavasta matkaseurasta !

Torstain kulttuuripläjäys

Torstaina lähdettiin excursiolle Balin pyhimmälle temppelille eli Besakih Mother Templeen / Pura Besakih. Balin hindu-uskonnon tärkein, suurin ja pyhin temppelialue sijaitsee itä-Balilla, Agung-vuoren rinteillä. Kiva juttu, että koulun puolesta järjestyi näin mielenkiintoinen excu! Olisimme varmaan joka tapauksessa vierailleet itsenäisesti kyseisessä nähtävyydessä jossain kohtaa vaihtoamme, mutta mikäs sen parempaa kuin mennä isommalla porukalla järjestetysti, kaikilla perinneasut päällä ja jaettu tuska niiden päälläpitämisestä, oli meinaan aika kuumat oltavat. 

Matkaa taittui melkein kaksi tuntia turistibussilla vuoriteitä mutkitellen. Menomatkalla opas kertoi meille hieman enemmän temppelistä ja sen historiasta sekä uskonnosta noin ylipäätänsä. Todella mukaansatempaava ja mielenkiintoinen kertoja! Ajomatka kuluikin mukavasti tarinoita kuunnellen ja samalla uutta oppien. 

Temppelin parkkipaikalle päästyämme meillä oli edessä pieni kipuaminen. Miten puoli kilometriä tuntuikin siinä helteessä niin tuhottoman pitkältä matkalta? Pitkässä, ei-niin-hengittävässä sarongissa sipsuttaminen ja pilvettömältä taivaalta porottava aurinko saivat hien pintaan välittömästi. Ylhäällä meitä odotti kauniit näkymät temppelialueen yli ja hieman pidemmällekin. Opas kertoi koko ajan meille historiasta ja eri alueiden tarkoituksesta. Alue koostui siis 22 temppelistä, jotka jokainen kuuluu eri klaanille. Esimerkiksi oppaamme ja opettajamme menivät rukoilemaan eri alueille. Me pääsimme myös osaksi tätä hienoa tapahtumaa; saimme koulun puolesta uhrauksia, kukkia ja suitsukkeita, joita apuna käyttäen rukoilimme polviltaan heille tärkeää jumalaa. Päällemme pirskautettiin pyhää vettä ja jokainen suoritti rituaalit, jonka jälkeen otsaan ja rintakehään painettiin vielä muutama riisinjyvänen. Kotimatkalla pysähdyimme syömään indonesialaiseen buffet-ravintolaan. Kyllä siinä nälkä oli ehtinyt jo tullakin koko päivän kipuamisesta, joten tosi mukava että koulun puolesta järkättiin vielä tämäkin.

Exculla meni koko armas päivä ja meille tulikin kiire vuokraemäntämme tyttären Ratihn keikalla Denpasariin. Vihdoin saimme sovitettua aikataulut yhteen ja pääsimme kuuntelemaan minkälaisesta bändistä on kyse. Paikan päällä olikin useampi nuori bändiläinen: ilta kului teinien keskellä istuen ja örinämusiikkia kuunnellen. Joukkoon mahtui muutama ihan kelpo yhtye!! Ratihn bändi soitti pari biisiä illan päätteeksi ja hän tuntui olevan ylpeä, kun sai meidät suomalaiset kaverit yleisön joukkoon. 

Koskenlaskua

Viime viikonloppu sujui rauhallisissa merkeissä, jos koskenlaskun muodossa harrastamaamme extreme urheilulajia ei oteta huomioon. :)

Olemme puhuneet koskenlaskun kokeilemisesta siitä saakka, kun tammikuussa saavuimme tropiikkiin. Emme kuitenkaan menneet sitä heti kokeilemaan, sillä ajankohta ei saamiemme mielipiteiden mukaan ollut paras mahdollinen. Olisikohan koskenlasku tuolloin sadekauden aikaan ollut liian hurjaa meille pohjolan tytöille? :D

Suomeen palaaminen lähestyy jo sellaista vauhtia, että on tullut aika toteuttaa kaikki, mitä haluamme tämän reissun aikana toteuttaa. Niinpä lauantaina suuntasimme koskenlaskun pyörteisiin. Hintaa seikkailulle kertyi vain vaivaiset 200 000 rupiaa (n. 17€) ja hintaan sisältyi kuljetukset, lounas, välineet, vakuutukset ym. Kerrankin tinkimistaidoistani tai viehätysvoimastani oli hyötyä, kun buukkasin meille retkeä. Huono tinkimistaitoni on nimittäin tullut turhan usein ilmi tämän reissun aikana :D Itse koskenlasku oli hauskaa ja yksi parhaita kokemuksia Balilla. Suosittelen jokaiselle Balille vierailevalle koskenlaskun kokeilua. Lasku piti sisällään jännittäviä ja vähän rauhallisempiakin hetkiä. Saimme käsitreeninkin aikaiseksi, kun pyrimme ohittamaan edellä lipuvia veneitä. Halusimme vuorostaan päästä edelle heittämään kylmää koskivettä takimmaisten päälle. :D Henkeäsalpaavin hetki laskun lopulla meitä odottava 4 metrin pudotus. Huh huh, kuinka sitä jännittikään! :) Mietimme, miten kumiveneet mahdetaan kuljettaa takaisin, kun koski on laskettu loppuun. Retken lopuksi se selvisi: kumiveneet tyhjennetään ja ne kannetaan pään päällä takaisin vuorenrinteessä olevia portaita pitkin. Tämä ei kuulosta pahalta, mutta askelmia portaissa oli 350. Siinä oli haastetta jo itse kullekin ylipäätään nousta portaat ylös saati sitten painava kumivene pään päällä. Pitää nostaa hattua työntekijöille!

We are ready to go! :)

Tällä porukalla sitä laskettiin. Ilman suurempia loukkaantumisia selvisimme maaliin. :)

Hieman oli ruuhkaa jossain kohdin.

Maisemia matkalta takaisin ylös vuorenrinnettä.

Retki oli todella hyvin orgaisoitu, mikä ei todellakaan ole tyypillistä balilaisille retkille. Kuljetukset olivat ajallaan ja saimme jopa ohjeita ennen koskeen syöksymistä. Onnistunut päivä siis kokonaisuudessaan!

Koskenlaskusta selvinneinä olemme taas alkuviikosta palanneet koulun penkille ja arkirutiineihin. Koulua on jäljellä enää alle 4 viikkoa, joten viimeisiä viedään. Eilen oli luvassa lakikurssin ryhmätyön esittely ja tänään workshopissa olisi balinese healing.

Tänään viisihenkisen ja tiiviin joukkomme tiet eroavat jälleen hetkeksi, kun Moona ja Riikka suuntaavat Kuala Lumpurin shoppailumahdollisuuksien pariin ja minä, Jutta ja Alma puolestamme hyppäämme jälleen skoottereden päälle suuntana itä-Bali. To the next time... :)

Malesia -loma täynnä yllätyksiä

Palasimme pari viikkoa takaperin Jutan kanssa Malaysiasta. Oli niin ihanaa palata pitkästä aikaa Balille, että reissun päivityskin hieman jäi. Tässä nyt kuitenkin reissun kohokohtia. :)

Manasimme Jutan kanssa ennen matkaa Kuala Lumpurin lentojemme hintavuutta. Asiaan tuli kuitenkin selvyys heti KL:ään laskuduttuamme. "Oletteko tulleet Formuloita katsomaan?", kysyi taksikuskimme matkalla lentokentältä hostellille. Siinäpä tytöillä loksahti leuat auki. Mikä sattuma! Kamat hostellille vaan ja kohti formularataa. Onneksemme saapumispäivänämme perjantaina oli harjoitukset, joihin oli ilmainen sisäänpääsy. Tämä sopi vallan mainiosti budjettimatkaamme. Olimme innoista soikeina, kun pääsimme perille formularadalle, vaikka emme kumpikaan oikein perusta formuloista. Porukkaa oli paikan päällä jonkin verran ja lisää lappasi koko ajan. Meteli radalla oli tärykalvoja värisyttävä eikä ilman korvatulppia olisi ajoja voinut seurata. Ihmetykseksemme lampsimme vain paikan päälle ilman sen kummosempia turvatarkastuksia.

Fiilistelyä formuloista. :D

Lauantaina vuorossa oli lempipuuhaani, shoppailua. :) Meillä oli vain yksi päivä aikaa shoppailla, joten se piti käyttää tehokkaasti. Kuala Lumpurin shoppailumahdollisuudet tietäen oli olemassa todella suuri riski, että shoppailut lähtevät aivan lapasesta. Kummastuksekseni näin ei kuitenkaan käynyt. Suurimmaksi osaksi saan kyllä kiittää vatsakramppeja, jotka vaivasivat minua koko lauantaipäivän. Krapit olivat todella tuskaisia, minkä vuoksi istuin välillä Jutan sovituskopin ulkopuolella lattialla ja toimin hänen makutuomarinaan. Tämä ei ole todellakaan minulle tyypillistä shoppailua. Säästyipä rahaa, joka muutenkin on jo huvennut huolestuttavaa tahtia. :D Illalla kävimme vielä Chinatownin nightmarketilla, jossa riitti vilinää ja vilskettä. Löytyipä sieltäkin vähän molemmille jotain sekä tulaisiakin. ;)

Sunnuntaina oli vuorossa lento Langkawille, yhdelle Malesian pienistä saarista. Ehdimme kuitenkin ennen lentoa vielä hieman kierrellä Kuala Lumpurin turistinähtävyyksiäkin. Langawilla lentomme oli vasta iltamyöhään ja hieman jännitti saapua Zacry's guesthouselle, jonka olimme jo etukäteen varanneet netin kautta. Paikka osoittautui kuitenkin erittäin viihtyistäksi ja ludevapaaksi. :D

Vietimme Langkawilla yhteensä viisi päivää. Suurimmaksi osaksi aika kului rannalla maaten ja elämästä nauttien, koska saarella oli niin kuuma ettemme yksinkertaisesti pystyneet tehdä muuta. Mahtui sekaan kuitenkin myös hieman actioniä.

Illallistunnelmia. :)

Auringonlaskua katsomassa guesthousen lähirannalla.

Alkuviikosta pääsimme nauttimaan paikallisen bändin lurituksia, kun se saapui guesthousellemme esiintymään. Joskus ulkomuoto saattaa pettää. Näin kävi myös tämän bändin suhteen. Odotuksemme bändin nähtyämme eivät olleet kovin korkealla, mutta koimme positiivisen yllätyksen. Laulaja oli todella hyvä, vaikkakin loppuiltaa kohden jo hieman tuiskeessa. :D Tutustuimme samaisena iltana myös kahteen hieman meitä nuorempaan norjalaiseen tyttöön, joiden kanssa innostuimme pelaamaan korttia useamman tunnin. Tunnelma muuttui loppua kohden jo jokseenkin kilpailuhenkiseksi, mutta mitäään riitoja emme saaneet kuitenkaan aikaseksi. Kortinpeluu oli todella kivaa! Kortinpeluusta innostuneena toimme jopa omalle villallemmekin mukanamme pelikortit, jotka ovat jo olleen kovassa käytössä.

Paikallisbändi vauhdissa.

Korttihait :D

Guesthousen suloinen koiran pentu.

Olen reissun alkuviikoista saakka halunnut kokeilla paraseilingiä. Jotenkaan mahdollisuutta siihen ei ole vielä ilmaantunut. Tähän tuli kuitekin muutos Langkawilla. Yhtenä päivänä päätimme mennä samaisten norjalaisten tyttöjen kanssa kokeilemaan sitä. Jutta ei aluksi halunnut kokeilla sitä, mutta innostuipa hänkin sitten lopulta. Paraseiling osoittautui kuitenkin pienoiseksi pettymykseksi. sillä se ei ollut niin päätä huimaavaa kuin olin kuvitellut. Hauskaa se toki oli. Kokeilimme heti perään myös bananaboatis, joka puolestaan oli vauhdikas. Välillä silmät täyttyivät merivedestä ja eteenpäin oli vaikeaa nähdä. Some day I have to try it again! :)

Bananaboatin pyörteisiin lähdössä, kääks! :D

Paraseilingiä. Yläkuvissa minä ja alakuvissa Jutta.

Kävimme vielä viimeisenä kokonaisena päivänämme torstaina katsomassa armeijalaivoja Lima 2013 -tapahtumassa. Kyseessä oli jokinlainen kansainvälinen tapahtuma, jonne kerääntyy sotalaivoja ja hävittäjiä ym. eri puolilta maailmaa. Pääsimme tutustumaan Bangladeshin sotalaivaan hyvinkin läheltä ja kuvien ottaminenkin oli yllättäen sallittua. Lisäksi näimme helikoptereita sekä hävittäjiä lentämässä erilaisissa kuvioissa taivaalla. Formuloiden tavoin tämäkin tapahtuma oli aika epätyypillinen kahdelle blondille tytölle, mutta sitäki mielenkiintoisempi. Jostain syystä minulla on aina ollut jokin juttu aseita kohtaan; ne jollakin tavalla kiehtovat minua, samoin armeija. Kaikki minut tuntevat kuitenkin tietävät sen, että armeija ei sitten kuitenkaan ole välttämättä minun paikkani. :D

Malesian reissu oli minulle ja Jutalle sarjassaan viimeinen ennen paluuta Suomeen. Toki kierrämme vielä Balia skoottereilla, mutta seuraava lento on toukokuun puolessa välissä kohti Suomea. Odotan tätä jo innolla, mutta toisaalta paljon on vielä tehtävää ja koettavaa ennen kotiin paluuta. Lauantaina suuntaamme koskenlaskun pyörteisiin. :D