Kommelluksia...

Suunnitelmani antaa tyttöjen kirjoittaa tätä blogia on toiminut vähän liiankin hyvin, joten tänään päätin ottaa itseäni niskasta kiinni... Lisäksi kirjoittaminen ei enää tunnu niin vastenmieliseltä, kun pari viimeistä päivää on mennyt Jaanan kanssa villalla sairastaessa. Sairastaminen tropiikissa pitäisi olla kiellettyä!

Mahtavan Lovina reissun jälkeen ei juuri ole tapahtunut mitään ihmeellistä, joten ajattelin tässä kertoa hieman, että mitä olenkaan jo ehtinyt saamaan aikaiseksi...

Kolmisen vuotta vanha Samsungini, joka kyllä jo Suomessa osoitti pieniä hyytymisen merkkejä, päätti hajota ensimmäisenä päivänämme Balilla.. Olin ostamassa indonesialaista prepaid-liittymää ja kauppa oli jo ehtinyt edetä siihen vaiheeseen, että myyjä oli lataamassa korttiin puheaikaa. Mutta kappas, puhelin ei enää suostunut toimimaan! No jäi sitten prepaid-liittymä ostamatta sillä reissulla. Onneksi Aleksi oli juuri ennen matkaamme myynyt vanhan puhelimensa minulle, että  minulla oli sentään yksi toimiva puhelin matkassa. Tai mitäs sitten kävikään.....

Kun kaikki oli vielä hyvin...

Itseni tuntien olin hieman epäileväinen niinkin kalliin puhelimen kuin Iphonen ottamista mukaan. Minun ei kannattaisi omistaa mitään arvokasta.. Vietimme pari viikkoa sitten erittäin mukavaa iltapäivää Tiinan ja Ninan villalla aurinkoa ottaen ja uiden. Tämä olkoon kaikille opetuksena: puhelinta ei kannata pitää liian lähellä uima-allasta! Olin siis kaikessa viisaudessani ottanut puhelimeni altaan viereen ja suojannut sen auringolta huivillani. No tietenkin unohdin koko puhelimen ja vetäisin huivistani aiheuttaen sen, että puhelimeni lensi kauniissa kaaressa suoraan altaaseen. Siinä oli tytöillä ihmettelemistä, kun hyppäsin paniikissa puhelimeni perään. Tapahtuneesta muistan vain sen kuinka näin menetetyt eurot silmissäni...

Luulisi, että kaksi menetettyä puhelinta olisi jo tarpeeksi, mutta ei. Olen nyt myös yksiä Raybaneja köyhempi.. Tämä tyttö ei tosiaankaan ole aloittanut reissuaan kovinkaan kunniakkaasti. Iphone vietti muutaman yön riisien keskellä kuivuen ja kävi vielä korjaajallakin, mutta peli oli jo menetetty. Onneksi rakas kanaemomme Sella ja hänen tyttärensä Ratih vei minut ostamaan uutta puhelinta. Olenkin nyt uuden simpukka Samsugin omistaja. Aikaisemmasta viisastuneena puhelin maksoi sen 25 euroa... Kyseisellä ostosreissulla maistoin ensimmäistä kertaa ruokaa katukeittiöstä Sellan ja Ratin tarjoamana. Ja oli kyllä todella hyvää! Täällä niinkin yksinkertainen ruoka kuin kana ja nuudeli maistuu aina todella hyvältä! Jälkkäriksi syötiin vielä friteerattua banaania. Enkä edes tullut kipeäksi!

Uusi kännykkä muistuttaa erehdyttävän paljon iphonea :D Löytyy jopa iphonesta puuttuvia ominaisuuksia, radio...

Tosiaan tämän tytön alku Balilla olisi voinut olla parempikin, kun vielä kotipuolestakin on saapunut surullisia uutisia.  Tavaroita saa onneksi aina uusia. Takaiskuista toipuneena ei voi muuta kuin cliseisesti todeta, että tästä suunta on vain ylöspäin. Onneksi matkassa on mukana todella mahtavat tytöt!

Tänä iltana on ohjelmassa lisää laatuaikaa Jaanan kanssa jätskiä syöden ja Modernia perhettä katsoen. Muut tytöt ovat jo suunnistaneet viihteelle. Onneksi ei tarvitse sairastaa yksin!

Roadtrip to Lovina - Matka Balin halki

Nyt saa varmaan kutsua itseään seikkailijaksi? Selviydyttiin ylös pohjoiseen ja päästiin vielä ehjänä takaisin :D Viisi tyttöä, skodut ja kartta. Kaikki meni nappiin ja päällimmäisenä fiiliksenä on tyytyväisyys. Hymyilyttää, kun miettii mitä kaikkea nähtiin ja koettiin. Ja vaikka matka oli ikimuistoinen ja Lovina ihana, oli myös jo ikävä "kotiin" omiin lakanoihin. Jep, kyllä tätä meidän villaa jo kotina pidetään :) Kanaemo Sella otti meidät halein ja poskisuudelmin vastaan.

Lähdettiin ajelemaan torstaina yhdeltätoista. Noin tunnin matkanteon jälkeen sade kasteli meidät ja ensimmäinen taukopaikka tuli kuin tilauksesta. Syötiin lounasta ja sadekin lakkasi sopivasti, niin että päästiin jatkamaan. Aika pian alkoi vuorten läpi pujottelu. Tiet olivat mutkikkaita ja mitä ylemmäs päästiin, sitä enemmän ilma viileni. Piti kaivaa pitkähihainen skootterin penkin alta! Jossain kohtaa ajaessamme vuorta ylöspäin, tien vieressä oli levennys, johon pysähdyimme ottamaan kuvia ja kas, samassa kohtaa oli myös mansikkafarmi. No koska lounas oli syöty, niin kaikilla teki mieli jälkkäriä :D Mansikkapannukakut vaniljajäätelöllä, terima kasih!

Matkalla pysähdyttiin Bratan-järvelle. Kuvassa Pura Ulun Danu Bratan Temple.

Tämä on tapahtunut jo monesti... Aasialaiset haluavat yhteiskuviin :)

Karttaa jouduttiin vilkuilemaan aina välillä ja kysymään tietä paikallisilta, mutta löydettiin suht helposti Singarajan rajoille, joka on Balin toiseksi suurin kaupunki Denpasarin jälkeen. Ei jouduttu menemään kaupungin läpi, vaan kaarreettiin vasemmalle Lovinaan ja päästiin helposti rannan suuntaiselle isommalle tielle. Majapaikkakin löytyi heti Happy beachilta, jossa yövyimme ensimmäisen yön. Pieni kiva bungalow oli ihan rantaviivalla ja terassilta sai ihailla merta. Jaana ja Jutta yöpyivät yhdessä ja minä, Riikka ja Alma nukuimme viereisessä huoneessa.  Ekana iltana ehdimme syömään kivaan rantaravintolaan ja vielä pulikoimme altaassa ennen kuin kävimme nukkumaan.

Aamu valkeni ja päätimme etsiä seuraavan majapaikan ennen kuin lähtisimme ajamaan waterfallseille ja hotspringseille. Skodut parkkeerattiin taas aivan rannan tuntumaan, tällä kertaa Lovina beachille. Saimme tingattua itsellemme perhehuoneen kivasta, mutta autioituneesta, bungalow-kylästä. Talomme oli aivan hotellialueen perällä emmekä nähneet muita asiakkaita koko aikana. Talomme edustalta löytyi myös koko alueen siistein juttu: iso uima-allas aurinkotuoleineen. Olimme ihan myytyjä! Pääsimme ihan testaamaan, onko uimataidot vielä tallella, kun pulikoitiin allasta päästä päähän.

Sing Sing-waterfallseille ei löydetty mutkitta; ei tieviittoja ja vain pieniä kinttupolkuja. Ja sen pitäisi olla toinen Lovinan nähtävyyksistä kuumien lähteiden lisäksi... No kinttupolku löytyi paikallisten avustuksella ja lähdimme tarpomaan viidakkoon kolmen oppaan kanssa. Aluksi hieman ihmettelimme miksemme voineet lähteä keskenämme, mutta oppaat tulivat todellakin tarpeeseen. Matkalla kiipeiltiin kallioilla ja ylitettiin virtauksia :) Ja määränpäässä odotti upea vesiputous! Yllytin vielä muut uimaankin ja virkistäydyttiin ihanan viileän putouksen alla. Tämän jälkeen jatkettiin kuumille lähteille, jossa Jaana ja Alma menivät polskimaan lämpimään altaaseen muiden tyytyessä katselemaan menoa. Taas oltiin koko päivä liikenteessä, joten oli ihanaa illalla istua rantaravintolaan, ottaa bintang ja syödä hyvää seafoodia live-musiikkia kuunnellen. Matkalla ravintolaan törmäsimme mukavaan korukauppiaaseen (lue: hyvä myyjä), joka pysäytti meidät Suomi-tietämyksellään. Jokaisella korulla oli oma merkityksensä, valitsin itselleni positive energy-korun.

Ilta loppui aikaisin, sillä lauantaiaamulla herätyskello soi 05:30 :D Menimme katsomaan delfiinejä. Aurinko ei ollut vielä noussut kun lähdimme rannasta, mutta kohta ihailimme maisemia veneestä käsin. Sain ihania kuvia! Delfiinejä nähtiin, mutta ne nousivat pintaan vain ilmoittamaan olemassaolostaan, jolloin kaikki veneet ryntäsivät niiden perään. Tähän kyllästyi melko pian ja siisteintä olikin nähdä auringonnousu ja vuorimaisemat. Jäimme merelle snorklaamaan, mutta tämä aktiviteetti loppui melko lyhyeen, sillä meduusat ja muut merenelävät polttelivat iholla niin pahasti ettei meressä pystynyt olemaan. Seuraavaksi märkäpuvut ylle! Ikimuistoinen aamu huipentui, kun pääsin elämäni ensimmäiseen kokovartalohierontaan. Jutta ja Alma olivat jo tätä herkkua kokeilleet, mutta minulle, Jaanalle ja Riikalle tämä oli eka hemmotteluhetki. Ja ihanaahan se oli. Tästä oli hyvä lähteä kotia kohti.

Sade rankaisi meitä kotimatkalla, ja jännittyneinä puikkelihdimme alas märkiä vuoriteitä. Onneksi sadeviitta suojasi joten kuten. Etsimme tovin Unescon riisipeltoja, taas oli kilometrikaupalla kinttupolkua edessä. Riisipellot olivat uskomattomat kauniit, oikeat luonnon taideteokset. Päädyimme ajamaan hieman eriä reittiä kotio kuin tulimme alaspäin, mutta kotiin päästiin ennen pimeää. Olimme aivan poikki ja valmiit nukkumaan, mutta meitä odottikin täällä viisi päivää vanhat koiranpennut. Saimme siis hali- ja rapsuterapiaa, ikävä omiin pikku karvapalleroihin Suomessa lievittyi hieman :)

Viikonlopun viettoon

Ehhehee, taas on kouluviikko paketissa.

Maanantaina opiskeltiin indonesiaa hauskan Mr. Rajegin kanssa, iltapäivästä oli vuorossa kansainvälistä turismia. Tiistaiaamu istuttiin indonesian kielen opettaja Mrs. Berathan piinapenkissä, jonka jälkeen oli Indonesia historiaa ja kulttuuria. Keskiviikkona keskitytään Kaakkois-Aasian kauppaan sekä Indonesian oikeusjärjestelmään. Lakikurssia vetää kaksi nuorta opettajaa, jotka ovat kumpikin suorittaneet maisterivaiheen opinnot Maastrichtissa. Kumpikin, sekä mies- että naisopettaja, vaikuttavat asiantuntevilta ja heidän opetusmetodinsa ovat mukaansa tempaavia. Kurssilla on näin aluksi läpikäyty vain perusasioita ja yleisiä periaatteita, lähinnä yritetty johdatella aiheeseen oppilaita, joilla ei ole käsitystä aihepiiristä. No itse olen kyseiset jutut opiskellut noin kolme vuotta sitten, joten tämä menee kertauksesta :) Lakikurssin lisäksi ehdottomasti hauskinta ja haastavinta on indonesian kielen kurssi. Todennäköisesti tämän kielen opettelulle ei seuraa jatkoa täältä kotiin palatessani, mutta mielestäni on aina mielenkiintoista oppia uutta kieltä ja yrittää käyttää sitä paikallisten kanssa jutusteltaessa.

Tosiaan, koska viikonloppu on extrapidennetty, päätimme tehdä matkan Balin pohjoisosaan, Lovinaan. Lähdemme huomenna aamulla ajamaan skoottereiden kanssa ensin Bratan-järvelle, jossa toivottavasti näemme vuoristo- ja järvimaisemia. Tietysti jo ajelu itsessään sinne on maisemamatkailua, kun päästään huristelemaan pois kaupungista. Matkaa taitetaan todennäköisesti koko päivä ja auringon laskiessa olisi tarkoitus löytää majapaikka Lovinasta. Lovina on tunnettu delfiineistä ja leppoisasta rantalököilystä, taidettiin jossain mainita myös hyvistä snorklausvesistä. Katsotaan miten kauan siellä viihdytään :) Sitten takaisintulomatkalla poiketaan Unescon maailmaperintökohteeseen riisipelloille ja mansikkafarmille. Maaseudun nettiyhteyksistä en mene takuuseen, joten kuulette meistä lisää sitten sunnuntaina!

Tässä juuri tehdään lähtöä housewarming-bileisiin, Seminyakiin. Luulenpa, että nyt kaikilla vaihtareilla on pysyvä majapaikka ja kutsuja satelee vuoronperään jokaisen villalle. Luottotaksikuski Krisna tulee hakemaan meitä kahdeksan pintaan :) Yömyöhään ei voida tällä kertaa kukkua, sillä matkaan pitäisi päästä suht aikaisin. Mukavaa pikkulauantaita kaikille!

Villamme koiramami Roxy sai eilen tiistaina neljä pentua! Ensi viikolla päästään niitä katsomaan, jee :)

Kouluaamuna syötiin mangoa ja avokadopaahtista.

Viikonloppufiiliksiä!

Ohessa kuvia naisenergisestä viikonlopusta. Perjantaina hengattiin tyttöporukalla kavereiden villalla auringosta nauttien ja lauantaina kierrettiin Balin eteläkärkeä ruotsalaisvaihtareiden kanssa. 

Perjantai alkoi sushilounaalla Ryoshissa, Kerobokanissa. Osalle sushi oli jo tuttu herkku, mutta joukossamme oli myös ensikertalainen Jaana. Nam!

Loppupäivä kului altaan reunalla kavereiden villalla, kunnes sadekuuro keskeytti treffit auringon kanssa. Kotiin päästyämme suuntasimme salille. Jo salilla paikallaan seisominen sai aikaan hikivirtauksen, jolle ei näkynyt loppua. Paikalliset ihmettelivät suu auki, kun päätimme treenata tangolla; otimme käyttöön kaikki salilta löytyvät vapaat painot (pari kilon ja viiden kilon kiekkoa). Kotona tämä tuntuisi liian kevyeltä, mutta tässä kuumudessa niillä sai aikaan hyvän treenin. Paikalliset kerääntyivät ympärille, supattivat toisilleen ja kehuivat meitä vahvoiksi :D

Lauantaina teimme päiväreissun Uluwatuun, Balin eteläosaan. Team villa Daivani ja ruotsalaistytöt villa Maniksesta ajoivat tietä tuntematonta skoottereilla viidakon keskellä ja löydettiinkin perille ensiyrittämällä. 

Uluwatun ranta ei sovellu uimareille, vaan korkeat aallot hakkaavat valtaviin kiviseiniin ja rantaa voikin ihastella kallionkielekkeeltä. Löysimme kuitenkin reitin alas rantaan ja "luolamaisemat" olivat taianomaiset. 

Ruotsalaistytöt halusivat nähdä apinatemppelin (Monkey Temple) lyhyen ajomatkan päässä Uluwatun rannasta. 

Näkymät kuin paratiisissa. 

Nähtiin muutama apinakin. Nämä kaverit eivät olleet niin kivoja kuin Ubudin monkey forestissa ja itse asiassa hiukan pelkäsinkin niitä. Yhdeltä pikkutytöltä lähti flipfloppi jalasta!

Päivä piti sisällään tuhansia rappusia ja polttavan auringon, joten ajettiin vielä läheiselle Padang padang beachille virkistäytymään.

Pitkä päivä ei suinkaan ollut vielä ohitse. Ruotsalaisflikat kutsuivat meidät villalleen istumaan iltaa. Kaikki olivat uupuneita ja yhden Bintangin jälkeen oma sänky tuntui houkuttavalta ajatukselta, mutta parin tunnin päästä löysimme itsemme Sky Gardenin kattoterassilta :D Yökerho oli valtava; viisi kerrosta, kattoterassi ja metrejä jatkuvat baaritiskit. Meillä oli niin hauskaa! Väsymys saatiin ihmeenkaupalla karistettua ja tanssimme yli kolme tuntia putkeen. Such a great Saturday!

Balipäiviä

Nyt on jo vierähtänyt tovi viime päivityksistä, joten laitetaanpa tiivistelmä kuluneista päivistä...

Joukkomme kutistui maanantaina kuudesta viiteen, kun siskoni joutui jättämään Balin ja palaamaan kotiruotsiin. Hän saapui Balille päivää ennen meitä ja vietti kaksi viikkoa seurassamme. Haikein fiiliksin jouduimme hyvästelemään room maten, joka tuntui jo osalta porukkaa. Vietin Saaran kotiinlähdön jälkeen muutaman yön yksin omassa huoneessa, mutta tänään Jutta muuttaa toiselle puolelle sänkyäni ja Moona saa vuorostaan nauttia omasta rauhastaan. Saa nähdä miten ensimmäinen yö Jutan kainalossa sujuu. Olen kova omimaan kuulemma peittoa (lähde: Saara ;)).

Aalto pääsi yllättämään.

Olimme sunnuntaina, Saaran viimeisenä Balipäivänä Jimbaranin rannalla, jonne ihme kyllä löysimme ensimmäisellä yrittämällä. Rannasta tuli jokseenkin meidän kaikkien tähän astinen suosikki, mutta paljon on vielä rantoja koluamatta. Ranta oli kaunis ja rauhallinen sekä siellä sijaitsee kuuluisimmat sea food -ravintolat, joista yhtä päätimmekin kokeilla. Kukaan ei pettynyt! Otimme snapperia ja se oli NIIN hyvää! Jos joku joskus eksyy Jimbaranin rannalle, Roma -niminen ravintola kannattaa käydä tsekkaamassa. Tilat ovat kovin autenttiset, mutta merinäköala päätä huumaava! Illalla koimme toistamiseen ruokaelämyksen villamme läheisessä ravintolassa, jonne jo kuuluistaksi muodostunut vuokraemomme meidät vei. Saimme oman pienen katoksen, joka oli veden päällä. Näimme kalojen polskivan allamme. Ruoka oli hyvää ja palaamme ravintolaan uudemmankin kerran kevään aikana.

Tunnelmallinen pimeys.

Tropiikissa riittänee mitä kummallisempia hyönteisiä. Moona joutui jo jonkin niistä uhriksi. Hän on useiden päivien ajan kärsinyt todella omistuisesta punaisuudesta poskessa, mikä ei voinut olla mistään muusta peräisin kuin jostain mörriäisestä. Poski oli todella kipeä ja turvonnut, mutta onneksi neljän päivän tuskastelun jälkeen apu löytyi paikallisille tutusta ihmeöljystä. Loppu hyvin, kaikki hyvin! Moona on taas oma itsensä ;)

Villallamme ei ole pesukonetta, joten pyykit on vietävä läheisiin pesuloihin. Meille on kehuttu erinäisten pesuloiden laatua, joten päätimme maanantaina viedä pussilliset likapyykkiä pestäväksi. Luulimme vievämme ne Sellan kehumaan paikkaan, mutta yllätykseksi muistimme sen koordinaatit väärin ja veimme pyykit väärään paikkaan. Pesula kuin pesula, onko sillä sitten väliä? Balilla on! Pesula osoittautui jokseenkin kelvottomaksi. Lopputuloksena oli muutama pilalle mennyt paita ja loput jokseenkin "puhtaat" vaatteet. Ihmeen kaupalla pesulassa vaatteisiin ilmestyi uusia tahroja. WTF? Koitin pelastaan yhden pilalle menneen paitani viemällä sen siihen pesulaan, jota Sella todella suositteli. Yksi paidoista tuli hieman paremmaksi, mutta toinen paita meni pilalle. Ei muuta kuin kauppaan ostamaan pesu- ja valkaisuainetta.

Maanantaina ja tiistaina koulumme alkoi todella ja pääsimme molempina aamuina oppimaan Indonesiaa. Muutamia sanoja on siis jo lisää opittu, mutta vielä ei pystytä kommunikoimaan indonesiaksi, mikä on sääli, koska sillä saisi hintoja alas shoppailemassa. No, tästä se lähtee... Kohta puhutaan jo sujuvaa indonesiaa ;)

Tiistai-iltana oli vuorossa vaihtarikavereidemme toogapartyt/housewarmingbileet. Juhlat olivat onnistuneet, mutta jouduimme lopettamaan illan suht lyhyeen, kun seuraavana aamuna oli 9ltä surffausta. Mutta tuleehan näitä poolpartyjä vielä.

Tyttötrio toogissa.

Peterin vihreä drinkkikieli.

Tänään aijomme viettää illan juhlien oikeusnotaariksi valmistumistani. Kävimme äsken läheisessä leipomossa hakemassa hieman herkkuja illaksi ja tulikin napattua aikamoisia leivoksia. Jutta ja Alma suuntasivat tällä välin salille. Toiset possuttelee ja toiset treenaa :D T. sokerihiiret

Nyt meni tytöillä hieman pullaostokset överiksi :)

Sokerihiiret

Viikonloppu on julistettu alkaneeksi! Kyllä, jo torstaina! Suunnitelmia ei tällä kertaa ole yltiöpäisesti, sillä haluamme tutustua lähialueisiim etc. Sen verran kuitenkin olemme jo suunnitelleet, että huomenna olisi edessä tyttöjen ilta kaveriporukkamme villalle sekä lauantaina suuntaamme Uluwatun rannalle, jos säät suosivat.