Roadtrip to Lovina - Matka Balin halki

Nyt saa varmaan kutsua itseään seikkailijaksi? Selviydyttiin ylös pohjoiseen ja päästiin vielä ehjänä takaisin :D Viisi tyttöä, skodut ja kartta. Kaikki meni nappiin ja päällimmäisenä fiiliksenä on tyytyväisyys. Hymyilyttää, kun miettii mitä kaikkea nähtiin ja koettiin. Ja vaikka matka oli ikimuistoinen ja Lovina ihana, oli myös jo ikävä "kotiin" omiin lakanoihin. Jep, kyllä tätä meidän villaa jo kotina pidetään :) Kanaemo Sella otti meidät halein ja poskisuudelmin vastaan.

Lähdettiin ajelemaan torstaina yhdeltätoista. Noin tunnin matkanteon jälkeen sade kasteli meidät ja ensimmäinen taukopaikka tuli kuin tilauksesta. Syötiin lounasta ja sadekin lakkasi sopivasti, niin että päästiin jatkamaan. Aika pian alkoi vuorten läpi pujottelu. Tiet olivat mutkikkaita ja mitä ylemmäs päästiin, sitä enemmän ilma viileni. Piti kaivaa pitkähihainen skootterin penkin alta! Jossain kohtaa ajaessamme vuorta ylöspäin, tien vieressä oli levennys, johon pysähdyimme ottamaan kuvia ja kas, samassa kohtaa oli myös mansikkafarmi. No koska lounas oli syöty, niin kaikilla teki mieli jälkkäriä :D Mansikkapannukakut vaniljajäätelöllä, terima kasih!

Matkalla pysähdyttiin Bratan-järvelle. Kuvassa Pura Ulun Danu Bratan Temple.

Tämä on tapahtunut jo monesti... Aasialaiset haluavat yhteiskuviin :)

Karttaa jouduttiin vilkuilemaan aina välillä ja kysymään tietä paikallisilta, mutta löydettiin suht helposti Singarajan rajoille, joka on Balin toiseksi suurin kaupunki Denpasarin jälkeen. Ei jouduttu menemään kaupungin läpi, vaan kaarreettiin vasemmalle Lovinaan ja päästiin helposti rannan suuntaiselle isommalle tielle. Majapaikkakin löytyi heti Happy beachilta, jossa yövyimme ensimmäisen yön. Pieni kiva bungalow oli ihan rantaviivalla ja terassilta sai ihailla merta. Jaana ja Jutta yöpyivät yhdessä ja minä, Riikka ja Alma nukuimme viereisessä huoneessa.  Ekana iltana ehdimme syömään kivaan rantaravintolaan ja vielä pulikoimme altaassa ennen kuin kävimme nukkumaan.

Aamu valkeni ja päätimme etsiä seuraavan majapaikan ennen kuin lähtisimme ajamaan waterfallseille ja hotspringseille. Skodut parkkeerattiin taas aivan rannan tuntumaan, tällä kertaa Lovina beachille. Saimme tingattua itsellemme perhehuoneen kivasta, mutta autioituneesta, bungalow-kylästä. Talomme oli aivan hotellialueen perällä emmekä nähneet muita asiakkaita koko aikana. Talomme edustalta löytyi myös koko alueen siistein juttu: iso uima-allas aurinkotuoleineen. Olimme ihan myytyjä! Pääsimme ihan testaamaan, onko uimataidot vielä tallella, kun pulikoitiin allasta päästä päähän.

Sing Sing-waterfallseille ei löydetty mutkitta; ei tieviittoja ja vain pieniä kinttupolkuja. Ja sen pitäisi olla toinen Lovinan nähtävyyksistä kuumien lähteiden lisäksi... No kinttupolku löytyi paikallisten avustuksella ja lähdimme tarpomaan viidakkoon kolmen oppaan kanssa. Aluksi hieman ihmettelimme miksemme voineet lähteä keskenämme, mutta oppaat tulivat todellakin tarpeeseen. Matkalla kiipeiltiin kallioilla ja ylitettiin virtauksia :) Ja määränpäässä odotti upea vesiputous! Yllytin vielä muut uimaankin ja virkistäydyttiin ihanan viileän putouksen alla. Tämän jälkeen jatkettiin kuumille lähteille, jossa Jaana ja Alma menivät polskimaan lämpimään altaaseen muiden tyytyessä katselemaan menoa. Taas oltiin koko päivä liikenteessä, joten oli ihanaa illalla istua rantaravintolaan, ottaa bintang ja syödä hyvää seafoodia live-musiikkia kuunnellen. Matkalla ravintolaan törmäsimme mukavaan korukauppiaaseen (lue: hyvä myyjä), joka pysäytti meidät Suomi-tietämyksellään. Jokaisella korulla oli oma merkityksensä, valitsin itselleni positive energy-korun.

Ilta loppui aikaisin, sillä lauantaiaamulla herätyskello soi 05:30 :D Menimme katsomaan delfiinejä. Aurinko ei ollut vielä noussut kun lähdimme rannasta, mutta kohta ihailimme maisemia veneestä käsin. Sain ihania kuvia! Delfiinejä nähtiin, mutta ne nousivat pintaan vain ilmoittamaan olemassaolostaan, jolloin kaikki veneet ryntäsivät niiden perään. Tähän kyllästyi melko pian ja siisteintä olikin nähdä auringonnousu ja vuorimaisemat. Jäimme merelle snorklaamaan, mutta tämä aktiviteetti loppui melko lyhyeen, sillä meduusat ja muut merenelävät polttelivat iholla niin pahasti ettei meressä pystynyt olemaan. Seuraavaksi märkäpuvut ylle! Ikimuistoinen aamu huipentui, kun pääsin elämäni ensimmäiseen kokovartalohierontaan. Jutta ja Alma olivat jo tätä herkkua kokeilleet, mutta minulle, Jaanalle ja Riikalle tämä oli eka hemmotteluhetki. Ja ihanaahan se oli. Tästä oli hyvä lähteä kotia kohti.

Sade rankaisi meitä kotimatkalla, ja jännittyneinä puikkelihdimme alas märkiä vuoriteitä. Onneksi sadeviitta suojasi joten kuten. Etsimme tovin Unescon riisipeltoja, taas oli kilometrikaupalla kinttupolkua edessä. Riisipellot olivat uskomattomat kauniit, oikeat luonnon taideteokset. Päädyimme ajamaan hieman eriä reittiä kotio kuin tulimme alaspäin, mutta kotiin päästiin ennen pimeää. Olimme aivan poikki ja valmiit nukkumaan, mutta meitä odottikin täällä viisi päivää vanhat koiranpennut. Saimme siis hali- ja rapsuterapiaa, ikävä omiin pikku karvapalleroihin Suomessa lievittyi hieman :)