torstai 31. tammikuuta 2013

Kommelluksia...

Suunnitelmani antaa tyttöjen kirjoittaa tätä blogia on toiminut vähän liiankin hyvin, joten tänään päätin ottaa itseäni niskasta kiinni... Lisäksi kirjoittaminen ei enää tunnu niin vastenmieliseltä, kun pari viimeistä päivää on mennyt Jaanan kanssa villalla sairastaessa. Sairastaminen tropiikissa pitäisi olla kiellettyä!

Mahtavan Lovina reissun jälkeen ei juuri ole tapahtunut mitään ihmeellistä, joten ajattelin tässä kertoa hieman, että mitä olenkaan jo ehtinyt saamaan aikaiseksi...

Kolmisen vuotta vanha Samsungini, joka kyllä jo Suomessa osoitti pieniä hyytymisen merkkejä, päätti hajota ensimmäisenä päivänämme Balilla.. Olin ostamassa indonesialaista prepaid-liittymää ja kauppa oli jo ehtinyt edetä siihen vaiheeseen, että myyjä oli lataamassa korttiin puheaikaa. Mutta kappas, puhelin ei enää suostunut toimimaan! No jäi sitten prepaid-liittymä ostamatta sillä reissulla. Onneksi Aleksi oli juuri ennen matkaamme myynyt vanhan puhelimensa minulle, että  minulla oli sentään yksi toimiva puhelin matkassa. Tai mitäs sitten kävikään.....

Kun kaikki oli vielä hyvin...

Itseni tuntien olin hieman epäileväinen niinkin kalliin puhelimen kuin Iphonen ottamista mukaan. Minun ei kannattaisi omistaa mitään arvokasta.. Vietimme pari viikkoa sitten erittäin mukavaa iltapäivää Tiinan ja Ninan villalla aurinkoa ottaen ja uiden. Tämä olkoon kaikille opetuksena: puhelinta ei kannata pitää liian lähellä uima-allasta! Olin siis kaikessa viisaudessani ottanut puhelimeni altaan viereen ja suojannut sen auringolta huivillani. No tietenkin unohdin koko puhelimen ja vetäisin huivistani aiheuttaen sen, että puhelimeni lensi kauniissa kaaressa suoraan altaaseen. Siinä oli tytöillä ihmettelemistä, kun hyppäsin paniikissa puhelimeni perään. Tapahtuneesta muistan vain sen kuinka näin menetetyt eurot silmissäni...

Luulisi, että kaksi menetettyä puhelinta olisi jo tarpeeksi, mutta ei. Olen nyt myös yksiä Raybaneja köyhempi.. Tämä tyttö ei tosiaankaan ole aloittanut reissuaan kovinkaan kunniakkaasti. Iphone vietti muutaman yön riisien keskellä kuivuen ja kävi vielä korjaajallakin, mutta peli oli jo menetetty. Onneksi rakas kanaemomme Sella ja hänen tyttärensä Ratih vei minut ostamaan uutta puhelinta. Olenkin nyt uuden simpukka Samsugin omistaja. Aikaisemmasta viisastuneena puhelin maksoi sen 25 euroa... Kyseisellä ostosreissulla maistoin ensimmäistä kertaa ruokaa katukeittiöstä Sellan ja Ratin tarjoamana. Ja oli kyllä todella hyvää! Täällä niinkin yksinkertainen ruoka kuin kana ja nuudeli maistuu aina todella hyvältä! Jälkkäriksi syötiin vielä friteerattua banaania. Enkä edes tullut kipeäksi!

Uusi kännykkä muistuttaa erehdyttävän paljon iphonea :D Löytyy jopa iphonesta puuttuvia ominaisuuksia, radio...




Tosiaan tämän tytön alku Balilla olisi voinut olla parempikin, kun vielä kotipuolestakin on saapunut surullisia uutisia.  Tavaroita saa onneksi aina uusia. Takaiskuista toipuneena ei voi muuta kuin cliseisesti todeta, että tästä suunta on vain ylöspäin. Onneksi matkassa on mukana todella mahtavat tytöt!

Tänä iltana on ohjelmassa lisää laatuaikaa Jaanan kanssa jätskiä syöden ja Modernia perhettä katsoen. Muut tytöt ovat jo suunnistaneet viihteelle. Onneksi ei tarvitse sairastaa yksin!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti