Jakarta - Suurkaupungin sykkeessä

Täällä ollaan, kotoisasti Balilla! Jaana löysi paikkansa heti koulun jälkeen altaalta, jonka yhteen kulmaan paistaa vielä aurinko. Pitää kiriä rusketuksessa, joka on ehtinyt karista kuluneen viikon aikana. "Mehän ollaan kalpeita kuin lakanat!" pääsi ilmoille lentokentällä, kun palattiin eilen illalla kuuden maissa Jakartasta ;)

Mutta aloitetaan torstaista. Lentokone laskeutui ajallaan aamupäivällä Jakartaan, josta saimme näppärästi minibussin kyyditsemään meidät keskustaan. Matka Jalan Jaksalle (kuuluisa hostellikatu Jakartan keskustassa) taittui alle tunnissa, mutta paikan päällä alkoi työ ja tuska. Jalan Jaksan hostellit eivät täyttäneet vaadittua tasoa, lisäksi yhden lisävuoteen saaminen toiseen huoneista osottautui lähes mahdottomuudeksi. Matkasimme viidestään, eikä ketään nyt yksin halunnut nukkua kolmannessa huoneessa. Kävimme läpi kaikki hostellit kyseiseltä kadulta ja siirryimme siitä aivan keskustaan koluamaan hienompia hotelleja. Siellä vastaan tuli hintataso :/ Viiden tunnin kävelyn ja etsimisen jälkeen löysimme kivan ja kohtuuhintaisen yöpaikan International Guest House Gondiasta, josta olinkin lukenut jo etukäteen. Sijaintikin oli kävelymatkan päässä Jakartan ydinkeskustasta. Loppu hyvin, torstai pelastettu! Väsy alkoi kuitenkin jo saavuttaa huippuaan, joten torstai-iltana illallisen jälkeen istuimme leffateatterissa, jossa pyöri Tarantinon Django. Kaikki olivat ihan myytyjä, huippuleffa pitkästä aikaa!

Monas

Näkymä Monaksen huipulta. Kuvassa näkyy suuri moskeija aivan Jakartan keskustassa.

Perjantaina heräsimme aamutuimaan, jotta pääsimme ensimmäisten joukossa Monument Nationalille eli Monas´iin. Monas on korkea torni viheralueen keskellä, jonka huipulle pääsee ottamaan valokuvia Jakartan yli. Paikalliset tosin olivat enemmän ihmeissään meistä ja huipulla järjestettiinkin kuvaussessiot julkkisten eli blondien kanssa. Jonoon vaan kiitos! Minä ja Riikka suoriuduimme Monakselta muita ripeämmin ja kävelimme vielä katsomaan lähellä sijaitsevat moskeijan sekä katedraalin. Kaupunkiloma kulttuuripläjäyksestä on siis suoriuduttu heti loman alussa.

Ylpeä isä tuuppasi ihmettelevät poikansa samaan kuvaan kanssani

Taksien joukossa näkyi paljon myös riksoja, joilla matka taittui mukavasti ja kaupan päälle tuli lisäjännitys :D

Flunssa oli iskenyt minuun jo kotona, mutta lentokoneilma ja saasteet todennäköisesti ärsyttivät kurkkua entisestään. Aamulla ei ääntä lähtenyt ja pää tuntui muutenkin painavalta. Huonosti nukutun yön jälkeen shoppailukunto ei ollut allekirjoittaneella parhaimmillaan. Onneksi Jaana hoiti homman kotiin puolestani minun laahustaessa perässä kaupasta toiseen.

Tytöt pääsi irti Ambasador Mallilla!

Ja kovan työn tuloksia ála Jaana ;)

No jos perjantaina ei kukkaro laihtunut, niin lauantaina shoppailin senkin edestä! Huh, mitä kulutushysteriaa :D Myöskään Jaana ei luonnollisesti jäänyt tyhjin käsin. Jakartan sadasta ostoskeskuksesta ehtisimme kiertämään neljä, mutta enempää tavaraa ei olisi ruumaan mahtunutkaan. Aamun shoppailut kävivät jo urheilusta, joten oli syytäkin siirtyä hostellin kautta Jakartan China Towniin illallistamaan. Odotimme kaaosta ja ruuhkaa, mutta China Town olikin rauhaisa katuravintolarivistö Mangga Duassa, jossa olimme käväisseet jo perjantaina shoppailemassa. Listalta valikoitui tuttua ja turvallista bihun gorengia, joka ei kuitenkaan ollut niin hyvää kuin odotin. Lisäksi luulen, että meitä huijattiin ensimmäistä ja viimeistä kertaa, kun maksun aika koitti. Ruokalistassa ei ollut hintoja, mutta tiesimme ruoan olevan halpaa, sillä niin moni paikallinen perhe nautti lauantain illallista ympärillämme. Pulitimme vedestä, kevätkääryleistä ja nuudeleista 50 000rp. eli lähemmäs neljä euroa... ollaan nykyään tarkanmarkan tyttöjä ;D

China Townin katukeittiöt

Jalat huusivat hoosiannaa jälleen, kun pääsimme hostellille. Sen verran oli tullut käveltyä viikonlopun aikana, että sänky houkutteli shoppailijoita enemmän kuin Jakartan yöelämä. Sunnuntaina kävelimme keskustaan seuraamaan car free sundayta. Joka sunnuntai Jakartan keskuskatu suljetaan autoilijoilta ja pyöräilijät valtaavat kadun. Taitaa sunnuntaipyöräily olla monen jakartalaisen harrastus, monella oli pelit ja vehkeet viimeisen päälle, ihan kuin tour de francessa!

Pallopelejä autotiellä

Sunnuntaipolkijoita

Kokonaisuudessaan Jakarta ei tehnyt sen suurempaa vaikutusta, vaikka monet asiat yllättivät positiivisesti. Toisaalta ehdimme nähdä kaupungista ehkä noin sadasosan, jos sitäkään. Vastoin ennakkoluuloja ihmiset olivat ystävällisiä, uskonto ei rajoittanut menemisiämme tai olemistamme ja isommilta ruuhkilta onnistuimme välttymään. Ja kaupungin ostosmahdollisuudet ajoivat kyllä asiansa, se varmaan tuli selväksi :D Muita turisteja emme nähneet koko lomamme aikana eli saimme huomiota osaksemme ihan tarpeeksi yhdelle viikonlopulle. Painostava kuumuus ja saasteet ovat varmaankin Jakartan haittapuolista pahimmat.

Sunnuntaina lähdimme lentokentälle hyvissä ajoin; söimme lounasta ja pelailimme laiva-on-lastattua. Air Asia on kaikin puolin kiva lentoyhtiö, meno-paluut sujuivat leppoisasti. Kaikkien lentomatkojen pitäisi olla tällaisia :) Pimeä ehti jo tulla, kun taksi kaarsi villamme pihaan. Väsyneinä joimme iltateet, en edes jaksanut purkaa rinkkaa ja ostoksia. No huomenna sitten :)

Hyvä fiilis

Kulunut viikko on ollut superkiva ja eräällä tapaa ikimuistoinen. Täällä on hypelty tasajalkaa ringissä kirkuen, naurettu niin että mahassa tuntuu ja koettu yhdessä kaikenlaista. Taas on monesti yhteen ääneen tullut todettua "Oli ihan paras päivä!!" Ja eihän ne päivät voi muuta ollakaan kuin ihania näin kivalla porukalla. 

Upea viikko saa myös upean päätöksen, kun huomenna suhahdetaan minilomalle Jaavan saarelle, joka sijaitsee Balin länsipuolella. Lähtö Jakartaan, Indonesian pääkaupunkiin ja samalla Indonesian suurimpaan kaupunkiin, on aamuvarhain, joten ehditään jo torstaina kiertelemään paikan päällä ja takaisin tullaan hyvissä ajoin sunnuntaina. Sisämaanlennot varattiin viime viikolla Air Asialta, joka on alueen halpalentoyhtiö. 

Pilipali kartta, josta käy kuitenkin ilmi Jakartan sijainti ja Jaavan koko suhteessa pieneen Baliin.

Air Asia on Aasian suurin halpalentoyhtiö ja valittu maailman parhaaksi halpalentoyhtiöksi kolmena perättäisenä vuonna (2010-2012).

Emme ole etukäteen paljoa tutustuneet matkakohteeseen - se tuntuu olevan ihan hyvä taktiikka, onpahan kaikki uutta ja yllätyksellistä :) Selailin tässä internetistä mitä mieltä ihmiset ovat olleet kyseisestä kaupungista ja mielipiteitä oli monia, joista useimmat ei-niin-mairittelevia. Jakarta on miljoonakaupunki, joka tietysti pitää sisällään suurkaupungin ongelmat: saasteet, huonot kulkuyhteydet ja räikeät tuloerot. Jakartan keskusta-alue on vaurasta ja hulppeaa, reunamilla keikkuvat karut slummit. Ainakin voi siis odottaa monipuolista ja mielenkiintoista kaupunkilomaa! Odotuksia muuten ei ole sen enempää, mutta historian tunnilla luonnostelin matkasuunnitelman, johon pääsi yhtä sun toista nähtävyyttä. Alkuviikosta saatte sitten lukea, mihin kaikkialle päädyttiin. 

Loppukevennykseksi kuva aamuisesta kouluunlähdöstä :D Sadekautta on jäljellä vielä muutama viikko, mutta kokonaisuudessaan tämä wet season on ollut suht vaisu. Tai ei voi valittaa etteikö olisi aurinko paistanut, sade on useimmiten kuuroluonteista (silloin tulee saavista kaatamalla) ja lämpötila pysyy kuitenkin aina korkealla. Suosittelen siis Balille matkustamista vuodenajasta riippumatta. Tänään on pitkän tauon jälkeen ripotellut koko päivän ja sen kunniaksi päätimmekin järjestää sadepäivän lettukestit naapurityttöjen kanssa. Life is good :)

Teletapit Moona, Jaana, Riikka ja Alma :D Ainakin meidät näkee hyvin liikenteessä!

Surffausta, snorklausta ja aurinkoa!

Jotkut ovat saattaneet huomata, että yksi tyttötrion jäsenistä ei ole ollut mukana tyttöjen seikkailuissa vähään aikaan. Nimittäin kun Moona, Jaana ja Riikka suunnistivat edellisenä viikonloppuna kohti länttä niin minä ja Alma jäimme vielä yhdeksi yöksi villalle ja aikaisin perjantaiaamuna päristelimme Sanurin rantaan, josta seilasimme Nusa Lembonganin saarelle.

Nusa Lembongan on pieni saari lähellä Balia, joten matka sinne kesti paikallisella slow boatilla noin 1,5 h. Reissussa meitä oli minun ja Alman lisäksi Anna, Tiina, Karoliina, Heini ja Jussi. Heini oli jo sopinut jäävänsä saarelle yöksi, sillä hänen kaverinsa oli saapunut aikaisemmin saarelle sukeltelemaan. Siispä saavuttuamme saarelle suuntasimme Garden View bungaloweille tiedustelemaan, olisiko heillä vapaita huoneita, sillä myös minä, Alma ja Tiina päätimme jäädä saarelle yöksi.

Onneksi yksi bungalow oli vielä vapaana. Tapasimme majapaikassamme brittilaisen Markin, joka oli töissä hotellilla. Täytyy tähän väliin sanoa, että ei tuntunut hänellä olevan hirveän raskas työ :D Hän neuvoi meidät todella kivaan ravintolaan päivän toiselle aamupalalle ja samaisessa ravintolassa saimme sovittua meille snorklausreissun seuraavaksi aamuksi.

Lembonganin vedet ovat otollisia sukellukseen ja snorklaukseen. Ensimmäisenä päivän ohjelmassamme oli rentoa hengailua beachilla. Olimme erittäin ahkeria, silla päätimme skoottereiden vuokrauksen sijasta kävellä Markin suosittelemalle Dreambeachille. Täytyy myöntään, etta takaisin bungaloweille käveleminen ei enää houkutellut, mutta koska paikalliset yrittävät riistää meitä liian korkeilla transport hinnoilla, kävelimme urheasti rannalta kotiin.

Lembongan on todella kaunis saari ja mikä parasta tunnelma saarella Tiinaa lainaten oli todella "melow". Illalla nautimme illallista hiljaisuudessa. Oli jotenkin todella epätodellinen olo, kun sitä on jo ehtinyt tottumaan liikenteen jatkuviin ääniin Balilla. Mark oli kutsunut meidät saaren ainoisiin bileisiin. Olimme kuitenkin heränneet aamulla aikaisin (yöllä, jos minulta kysytään) ja seuraavanakin aamuna meitä odotti aikainen herätys.  Päädyimme siis vain nauttimaan yhdet bintagit altaan reunalla ja menimme hyvissä ajoin nukkumaan.

Seuraava aamu oli todella kaunis ja taas saimme olla tyytyväisiä Balin "sadekauteen". Aamu valkeni siis aurinkoisena. Suuntasimme aamupalan jälkeen snorklaamaan. Ensimmäinen pysähdyksemme oli Manta ray point. Ja kyllä! Näimme rauskuja! Heini näki ensimmäisen jo heti veteen hypätessaan. Me muut jouduimme odottelemaan hetken ja minun ensimmäinen kohtaamiseni rauskun kanssa ei mennyt ihan putkeen. Nimittäin olimme saaneet ohjeet, että kun näette rauskun, älkää panikoiko vaan antakaa sen mennä vaan teidän ohi tai ali. No minäpä sitten kelluin tyytyväisena vedessä ja vilkaisin olkani oli ja KÄÄK! Selkäni takana ammotti avonainen rauskun suu, joten räpiköin karkuun. Ei näin! No mutta onneksi sitten sain kerättyä itseni ja katselin niitä rauskuja hieman etäämmältä.

Seuraavaksi suuntasimme snorklaamaan Crystal Bayhin, jossa näimme jälleen toinen toistaan värikkäämpiä kaloja ja koralleja. Tämän pysähdyksen jälkeen suuntasimme takaisin Lemboganille.

Koska Lemboganilta lähtee veneitä vain muutaman kerran päivässä, niin "jouduimme" viettämään iltapäivän hotellimme uima-altaalla rentoutuen. Kotimatka takaisin Sanuriin taittui menomatkaa huomattavasti nopeammin pikaveneellä (noin 30 min) ja sitten pienten vastoinkäymisten jälkeen pääsimme huristelemaan skoottereilla takaisin kotia kohti.

Kotiin päästyäni huomasinkin, etta muut tytöt olivat jo palanneet pidemmalta reissultaan. He olivatkin sen näköisiä, etta aurinkoa oli saatu myös Balin länsirannikolla!

Sunnuntai kruunasi vielä mahtavan viikonlopun, sillä olimme Annan kanssa varanneet aamuksi surffitunnin. Tunti oli minulle jo kolmas. Tällä kertaa opimme lisää aalloista ja siitä millaiset olosuhteet ovat otollisia surffaukseen. Lisäksi vedessä harjoittelimme jo kääntymistä. Oli niin mahtavaa, että en malta odottaa, että pääsen uudestaan aaltoihin!

Sunnuntai-iltana matkasinkin jo lentokentälle ja olenkin parhaillaan Australiassa.  Saattekin myohemmin kuulla lisää Australian seikkailuistani. Täytyy sanoa, että olen hieman kateellinen tyttöjen ystävänpäivän donitsipartyista ;)

Bali Zoo

Sunday funday! Taas kerran todettiin "oli niin kiva päivä!", kun kaarrettiin illan hämärtyessä skoduilla takaisin villan pihalle. Vaihdon alusta asti täällä on innokkaimmat halunneet eläintarhaan, ja mikäs sen kivempaa kuin viettää sunnuntaita tyttöjen kesken Bali Zoo:ssa.

                                      

Meille kävi hyvä tuuri, kun eräs eläintarhan työntekijä huomasi meidät tien päältä ja saimme seurata häntä mutkitta suoraan parkkipaikalle. Taas meinaan puuttuivat kyltit ja tieviitat täysin! Perusbalia :)
Opiskelijahinnat olivat huomattavasti halvemmat kuin tavallinen lippu, maksoimme sisään kolmasosan siitä. Heti alkuun istahdimme eläintarhan ravintolaan, sillä kello yksi alkoi kuvaussessiot muutaman eläimen kanssa. Ensiksi pidimme sylissä binturongia eli bearcatia, joka painoi lähemmäs 20kg. Sitten odoteltiin krokotiilia ja lopuksi pääsimme vielä kuvaan tiikerin kanssa. Jännää! Mutta samalla sitä aina tuntee piston sydämessään, kun sivusta katselee... Ei kai ne eläimet tiedä paremmasta, mutta todella kaukana luonnosta on tämä touhu.

Bearcat

Lähdimme kiertämään eläintarhaa muutaman muun turistin saattelemana. Jokaisen turistirysän vakiovieraat, kiinalaiset, pistivät taas parastaan syöttämällä luvatta mm. indonesian saukkoja banaaneilla. Perusbalia on myös se, että turvallisuus Suomeen verrattuna on hieman eri tasoa; eläimet olivat melko vapaina ihmisten joukossa ja ihmisten toimintaan ei puututtu millään tavalla. Bali Zoo ei ole vastuussa mistään eläimen ihmiselle aiheuttamasta vahingosta, ja sen kertoivat kyltitkin. Esimerkiksi komean kokoisia lepakoita sai ihan väistellä ja bambeja silitellä.

Balin kansallislintu Bali Mynah (Bali Starling) asustaa vain saaren luoteiskärjessä.

Osuimme taas kreivin aikaan trooppisten lintujen alueelle, jossa alkoi lintushow kolmelta. Kouluttajat esittelivät harvinaisia lintulajikkeita ja tietysti yleisökin pääsi mukaan hauskanpitoon. Esityksen jälkeen asetuimme taas jonoon, jotta pääsisimme kuvauttamaan itsemme leijonanpennun kanssa. Too cute! Kaveri oli tosi villi, mutta antoi meidän nopeasti silittää itseään. Leijonanpennun lisäksi eläintarhan ehdotottomampiin suosikkeihini lukeutui Bengalin ja Sumatran tiikerit.

                                    

                                    

Ystävänpäivä

Tänä vuotinen ystävänpäivä erosi huomattavasti edeltäjistään! Vietimme tyttöjen kesken laatuaikaa shoppailen, herkutellen ja illalla luonnollisestikin juhlien. Päivä oli kirjaimellisesti omistettu ystäville!

Minä ja Moona <3

Aamu alkoi aikaisella kellonsoitolla, sillä ystävänpäivä ei ole yksi niistä lukemattomista holidaysta, joita Balilla vietetään vaan meidän oli suunnattava kouluun. Aikaisen herätyksen tuskaa lievitti kuitenkin aamutuimaan saatu ystävänpäivähali Moonalta -päivästä oli tulossa loistava! :) Luvassa ei kuitenkaan ollut mikään tavanomainen koulupäivä vaan suuntasimme koko vaihtariporukalla kampuksen lähellä sijaitsevaan perinteiseen balilaiseen "kauppakeskukseen" metsästämään traditional costumia vaihtomme lopussa vietettävää final ceremonyä varten. Kukaan ei palannut takaisin kampukselle ilman asua vaan jokaiselle löytyi jotakin. Toisille asun metsästäminen oli helppoa kun taas toisille se tuotti päänvaivaa. Olimme kuitenkin lopulta kaikki aikast hyvännäköisiä ;)

Pitkän ja niin rasittavan koulupäivän jälkeen (:D) jäimme Moonan ja Riikan kanssa Denpasariin shoppailemaan. Olimme saaneet sisäpiiritietoa lähellä kampustamme sijaitsevasta Millenia -nimisestä kaupasta, jossa myydään Victoria Secret -alusvaatteita. Sinne oli siis päästävä. Jouduimme kuitenkin paikan päällä pettymään, sillä vaihtarikaverimme olivatkin hyvin ansiokkaasti jo tyhjentäneet kaupan kyseisistä alusvaatteista. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, sillä tarttuihan sieltä mukaan jotain muuta. ;)

Olemme jokainen vuorollamme kertoneet ihanasta vuokraemostamme, joka on meille kuin Baliäiti. Halusimme muistaa häntä ja hänen kauniita tyttäriään ystävänpäivänä kutsuen heidät ystävänpäiväkahville villallemme. Tarjottavat oli siis hankittava. Ostimme tusinan toinen toistaan herkullisempia donitseja J.COsta. Edes jäätävän kokoisen donitsilaatikon kuljettaminen ei tuottanut ongelmia, sillä olen tottunut ajamaan skotteria milloin mitäkin jaloissani. Siinähän se donitsilaatikkokin meni mukana, vaikka piti kyllä olla todella varovainen etteivät herkut tippuisi matkasta. Sydänhän siinä murtuisi jos ystävänpäiväherkut menettäisin. :D Osaan kuvitella kuinka huvittava näky olen ollut ajellessani donitsilaatikko haarojen välissä. Täällä näky ei kuitenkaan ole kovin erikoinen, sillä päivittäin sitä näkee toinen toistaan kummallisempia viritelmiä skoottereiden kyydissä. On sitä nähty tikapuitakin kuljetettavan skootterilla ja muuta vastaavaa. Täällä mikään ei enää hätkäytä, joten tuskin minäkään skootteri täynnä erilaisia shoppailukasseja ja donitsilaatikko haaroissa. Maassa maan tavalla :)

Illalla luvassa oli vielä Valentine's day partyt Beach Loungessa, Kutalla. Halusimme tätä ennen kuitenkin viettää aikaa muiden vaihtareiden kanssa ja menimmekin etkoille yhdelle villalle pienen taksimatkan päässä omastamme. Villan tytöt olivat ihanasti koristelleet ruokapöydän kauniilla kukilla ja kiviasetelmilla, mikä muistutti ystävänpäiväteemasta. Koko ilta oli todella onnistunut! Illan kruunasi kotimatkalla tehty mutka Pit-Stopille hamppareita ostamaan. Vatsa täynnä oli hyvä nukahtaa.

Nam nam! Ollaan jo harkittu oman Pit-Stopin avaamista Suomeen :D

Skootterilla balilaisen liikenteen seassa

Ainakin kotipuoleen olen ehtinyt manailla balilaista liikennettä jo useampaan otteeseen, mutta ajattelin tällä kertaa päiväkirjan sijasta laittaa tarinaa tästä ilmiöstä. Uskon tosin, että äitini kanssa minulla on konkludenttinen sopimus ettei kumpikaan puhu skootterilla ajamisestani tai liikenteen vaaroista ;D

Ensisilmäyksellä Balin liikenne näyttää järkyttävältä, kaoottiselta ja jopa pelottavalta. Luulenpa, että näitä tuntemuksia pahensi alkutaipaleen taksimatkustaminen, sillä taksin, tai yleensä auton, kyydistä käsin skoottereiden meno näytti päättömältä ja ahtaalta. Autolla kun ei puikkelehdita muiden välistä, vaan odotetaan kärsimättömänä vuoroa. Tai niin, odottaminen ja kärsivällisyys saavat uudenlaisen merkityksen Balilla. Kyllä autotkin tunkevat pieniin väleihin senkin uhalla, että pelti ja sivupeilit kolisevat. Niin, ja täällä on traffic jam aamusta iltaan. Suomessa päästään helpolla aamu- ja neljänruuhkassa.

Täällä voi unohtaa kaiken mitä on oppinut turvavälistä Suomessa. Parempi vaan ettei jätä minkäänlaista väliä, sillä aina on joku joka tuppaa sinun ja etummaisen ajoneuvon väliin. Ja silloin niitä vaaratilanteita vasta syntyykin! Kaistat on kyllä merkitty tien pintaan, mutta niillä ei ole mitään merkitystä. Useimmiten autot ajavat aivan keskellä keskiviivaa ja vähän väliä ajetaan vastustajan kaistalla, jos siellä on kerta tilaa. Ei saa hermostua, vaikka vastaantulijat ohittavat sinut kummaltakin puolelta, täällä nyt vaan mennään sieltä mistä voi. Kuulostaa varmaan siltä, että viidakon lait ovat tämän liikenteen lait, mutta itseasiassa kaiken kaaoksen keskeltä kumpuaa yhteisymmärrys ja sujuvuus :D Liikenneristeyksessä jokainen tulee vuorollaan joka suunnasta, vähän joutuu tunkemaan sekaan ja hyppäämään muiden tielle, mutta jotenkin niistä risteyksistä pääsee aina eteenpäin. Parin päivän jälkeen sitä kuitenkin oppi, että pientä itsekkyyttä ja jopa röyhkeyttä tarvitaan, jotta ehtii ajoissa kouluun ;) Vaikka ihmisiä tsuipailee joka puolelta, harvoin kuskien naamoilta näkee hermostuneisuutta tai ärtymystä. Täällä on ihan omanlaisensa "järjestelmä" ja se kyllä sopii balilaiseen elämänmenoon.

Muistan vieläkin kuinka melkein yöuneni menetin ja ihan vatsanpohjassa tuntui, kun oli aika nousta ensimmäistä kertaa skootterin selkään ja lähteä surmanloukkuun :D Asetelmat eivät välttämättä olleet helpoimmat: Minä, Jaana ja Riikka emme olleet koskaan ajaneet skootteria, Jutta kertoi omakohtaisia kauhutarinoita ajamisestaan ja onnettomuuksistaan, Alma on kylmänviileä kevarin omistaja. Kuvittele siinä sitten itsesi aamuruuhkaan, sadan muun mopoilijan ja peltilehmän joukkoon ajamassa 15 kilometriä kouluun... Noh, hyvinhän se meni! Vauhti nousi ensimmäisellä ajolla noin 50km/h, nyt jo uskaltaa painella hiukan kovemmin ;) Jotenkin sitä aina lipuu massan mukana ja onnistuu löytämään paikkansa ruuhkajonoissa. Tietysti varoinen ja skarppina täytyy olla koko ajan, ollaan nähty muutama pieni onnettomuus vaihtomme aikana. Ja todella moni vaihtareista on loukannut itsensä skootterilla. Tähän asti olemme olleet onnekkaita, kuitenkin oman järjen käyttö pelastaa monilta kömmähdyksiltä.

Poliiseistakin kuuli kauhutarinoita jo ennen vaihdon alkua: sakottavat mistä lystäävät ja useimmiten ilman syytä, varsinkin länsimaalaisia ja tästä lystistä pyytävät mitä erilaisempia summia, joista kuuluu tietysti tinkiä. Poliisikohtaamisia on minullakin jo kaksi, onnekseni olen päässyt livahtamaan ilman sanktioita. Ensimmäisellä kerralle meidät pysäytettiin kaikki Kutalla, jolloin riitti kun näytin suomalaisen ajokorttini ja selitimme olevamme opiskelijoita. Toinen kohtaaminen tapahtui tällä viikolla, ja paniikissa laitoin kaiken indonesian kielitaitoni peliin :D No eipä rapissut sakkoja, vaan hauskaa jutustelua, huh!

Kiitollinen saa olla, että meidän villalla on sujunut näinkin hyvin ja koputtaa vielä varmuuden vuoksi puuta. Mutta onhan skootterilla ajaminen helpoin ja nopein tapa päästä täällä paikasta toiseen, lisäksi se on vielä suhteellisen edullista. Vuokraa maksamme 500 000rp/kk (noin 40€) ja tankin täyttää 12 000rp plus ostin juuri markkinoiden parhaan Kyt-kypärän 220 000rp (noin 18€). Joten hyvillä mielin nautin tästä suomalaisten teinien menopelistä ja jännityksestä balilaisessa liikenteessä tämän kevään. Kotiin palatessa vaihdan sitten takaisin autoon, sillä Suomessa ei skootterilla ajo tule ikinä olemaan näin hauskaa!

Roadtrip to Menjangan Island - Snorklaamaan

Balin luoteiskärjessä on pieni Menjangan saari, jonka ympärillä on Balin parhaimpia snorklausvesiä. Koska viime viikonloppu kului rauhassa villalla majaillen, kaipasi sitä jo jotain actionia ja uusien paikkojen tutkimista. Jotenkin skootterilla ajostakin on alkanut nauttia! Ja nyt tarkoitan päristelyä avoimella tiellä tukka hulmuten ja maisemista nauttien, en kouluaamujen ruuhkia ;)

                                          

 

Ryhmäpotretti kotikäynniltä :) Teimme excursion opettajiemme kotiin.

 

Historian opettaja esitteli kotiympäristöään. 

Pari päivää sitten kylässä vietettiin seremoniaa, jonka vuoksi paikkoja oltiin koristeltu tavallista enemmän.

Torstaiaamulla ensimmäisen excursiomme jälkeen, minä, Jaana ja Riikka nousimme skodujen selkään ja lähdimme ajelemaan ylöspäin Balia. Matkaa emme olleet suunnitelleet sen enempää, ajomatkan pituuttakin on jo vaikea arvioida ja ikinä ei tiedä mitä reitin varrella osuu kohdalle. No, tavoitteena oli päästä iltaan mennessä Matahari Beachille ja lähteä seuraavana päivänä snorklaamaan.

Kartalta valiutui taas scenery road, ja maisemat olivat upeat! Itse asiassa erilaiset kuin matkalla Lovinaan. Oli jotenkin vielä vehreämpää, tie oli paremmassa kunnossa ja vaaratilanteita ei syntynyt, kun vastaan ei tullut ainuttakaan turistibussia (pariwisata bis). Vaikka ajoimme vuorten läpi, nousua ei edes huomannut. Laskussa korvat menivät lukkoon ja sai hieman jarrutella. Sadeviittoja ei jouduttu kaivamaan penkin alta ja kylmäkään ei iskenyt. Eräs paikallinen ajoi Jaanan pikkuvarpaan yli, ei tarvinnut mennä lääkäriin :D 

Tytöt bungalowin terassilla :)

Matahari Beachille oli helppoa löytää ja yllätyttiinkin miten vaivattomasti oltiin taas Pohjois-rannikolla. Rannikon suuntaisesti kulki yksi isompi tie, jonka reunamat täyttyivät home stayista, bungaloweista ja diving centereistä. Yöpaikaksi valitsimme Jubawa home stayn, joka oli ennemminkin pieni bungalowkylä ja tähän mennessä siistein makuupaikka. Nukuimme standard-huoneessa varavuoteessa, pihalta löytyi hieno uima-allas ja aamupalaa tarjoiltiin home stayn ravintolassa. Taidettiin siellä muutamat club sandwichitkin syödä ;) Kaikin puolin kiva paikka! Itse Matahari beachilla, tai koko rannikolla, ei ole niinkään aktiviteettejä paitsi tietysti snorklaus. Torstai-illalla käppäiltiin rannalla ja jutusteltiin paikallisen sukellusopettajan kanssa pitkään, leppoisaa.

Kylässä oli kuollut vanha nainen muutama päivä ennen tuloamme. Kuvassa lilluu ornamenttikyhäelmä, joka on hautajaisseremonian viimeinen vaihe.

Paikallinen sukellusopettaja

Perjantaiaamuna ajettiin (majapaikasta noin 30min) ihan luoteiskärkeen Banyuwedang Bayhin. Taas tingattiin hintoja alaspäin. Hintaan sisältyi varusteet, venekuski ja yhdeksän hengen hauska seurue Javalta. Venematka ensimmäiseen snorklausspottiin kesti arviolta 40 minuuttia. Minkäänlaisia turvallisuusohjeita tai sääntöjä ei kerrottu, veteen vaan ja tehkää mitä teette-tyyppisesti sai mennä :D Ajauduimme kauas veneestä heti alkuunsa ja takaisin päin saikin tehdä töitä; virtaus oli paikottain hyvinkin voimakas. Vedet olivat kirkkaat, mutta pinnalla kellui roskia. Näin yhden sateenkaarikalan leikkivän muovipussilla, kurjaa! Mutta silti, kaunista ja ihmeellistä tuo vedenalainen maailma. Siirryttiin siitä Coral Gardeniin, joka oli näistä kahdesta hienompi paikka. Vedet olivat tosi matalat, ei voinut pystyasentoon nousta ja sai oikei varoa ettei osuisi koralleihin. Kuuden tunnin snorklausmaratonin jälkeen ja takaisin rantaan päin tullessa ei voinut kuin ääneen huokailla kuinka kiva reissu oli!

Mutta siitä alkoikin "ei niin kiva"-reissu, jolle voi nyt jo jälkeenpäin naureskella :D Kun päästiin majapaikkaan, voimakas heikotus iski minuun samantien. En meinannut pystyssä pysyä ja vessaankin alkoi tulla kiire. Ilta kului sängyn ja vessan välissä ravaten ja vain paheni yötä kohden. Aamuseitsemään mennessä olin jo niin heikossa hapessa ja kuivunut, että Jaanan oli pakko lähteä metsästämään lääkettä ja nesteitä. (join yön aikana noin neljä litraa, mutta kaikki tuli läpi vartin viiveellä). Taisi siinä tulla itkukin, kun aloin jo pelkäämään etten pääsisi sängystä ylös ja kotiin ajamaan, onneksi oli maailman parhaimmat hoitajat. Vaikka olivathan hoitajatkin tuskissaan; aurinko tarttui vähän liiankin hyvin snorklausreissulla! Jaanan pakarat ja Riikan selkä kirkuivat punaisina ja raukkaparat saivat sängyssä etsiä sopivaa asentoa. Eikä tarvitse minunkaan ottaa aurinkoa vähään aikaan. Heheh, tyhmästä päästä kärsii kirjaimellisesti koko kroppa, tulipahan sekin taas todistettua. Siinä taisi olla liikaa aurinkoa, meri-ilmaa ja venessä keikkumista yhdelle päivällä, heh :)

                 

     

                     

No nyt on kaikki hyvin! Lauantaina puolilta päivin lähdimme, jotkut vähän huonovointisempana kuin toiset, ajamaan täyttä häkää takaisin kotiin. Ihme ja kumma, Jaana välttyi vatsanväänteiltä tällä kertaa, Riikka ja minä kyllä saimme osamme niistä. Kotimatkaan kului aikaa vain 4,5h, ei siinä paljoa pysähdelty vaan painettiin täysillä eteenpäin. Tie kulki aivan itärannikolla ja ihana tuulenvire kävi silloin tällöin, saatiin ihastella palmu- ja merimaisemia. Noin kilometri ennen kotia pysähdyttiin mäkkäriin ja otettiin sundayt :) 

Kiva ja nauruntäyteinen reissu taas! Kyllä siinä juttujen taso "nousee", kun tuskissaan makoilee sängyssä tarpeeksi kauan :D Ja parhaimmat naurut saa vielä pitkäksi aikaa, kun selailee meidän snorklauskuvia. Nyt sunnuntai kuuluukin omaa vointia kuunnellen ja rauhoittuen villalla.