Ryhmäpotretti kotikäynniltä :) Teimme excursion opettajiemme kotiin.
Historian opettaja esitteli kotiympäristöään.
Pari päivää sitten kylässä vietettiin seremoniaa, jonka vuoksi paikkoja oltiin koristeltu tavallista enemmän.
Torstaiaamulla ensimmäisen excursiomme jälkeen, minä, Jaana ja Riikka nousimme skodujen selkään ja lähdimme ajelemaan ylöspäin Balia. Matkaa emme olleet suunnitelleet sen enempää, ajomatkan pituuttakin on jo vaikea arvioida ja ikinä ei tiedä mitä reitin varrella osuu kohdalle. No, tavoitteena oli päästä iltaan mennessä Matahari Beachille ja lähteä seuraavana päivänä snorklaamaan.
Kartalta valiutui taas scenery road, ja maisemat olivat upeat! Itse asiassa erilaiset kuin matkalla Lovinaan. Oli jotenkin vielä vehreämpää, tie oli paremmassa kunnossa ja vaaratilanteita ei syntynyt, kun vastaan ei tullut ainuttakaan turistibussia (pariwisata bis). Vaikka ajoimme vuorten läpi, nousua ei edes huomannut. Laskussa korvat menivät lukkoon ja sai hieman jarrutella. Sadeviittoja ei jouduttu kaivamaan penkin alta ja kylmäkään ei iskenyt. Eräs paikallinen ajoi Jaanan pikkuvarpaan yli, ei tarvinnut mennä lääkäriin :D
Tytöt bungalowin terassilla :)
Matahari Beachille oli helppoa löytää ja yllätyttiinkin miten vaivattomasti oltiin taas Pohjois-rannikolla. Rannikon suuntaisesti kulki yksi isompi tie, jonka reunamat täyttyivät home stayista, bungaloweista ja diving centereistä. Yöpaikaksi valitsimme Jubawa home stayn, joka oli ennemminkin pieni bungalowkylä ja tähän mennessä siistein makuupaikka. Nukuimme standard-huoneessa varavuoteessa, pihalta löytyi hieno uima-allas ja aamupalaa tarjoiltiin home stayn ravintolassa. Taidettiin siellä muutamat club sandwichitkin syödä ;) Kaikin puolin kiva paikka! Itse Matahari beachilla, tai koko rannikolla, ei ole niinkään aktiviteettejä paitsi tietysti snorklaus. Torstai-illalla käppäiltiin rannalla ja jutusteltiin paikallisen sukellusopettajan kanssa pitkään, leppoisaa.
Kylässä oli kuollut vanha nainen muutama päivä ennen tuloamme. Kuvassa lilluu ornamenttikyhäelmä, joka on hautajaisseremonian viimeinen vaihe.
Paikallinen sukellusopettaja
Perjantaiaamuna ajettiin (majapaikasta noin 30min) ihan luoteiskärkeen Banyuwedang Bayhin. Taas tingattiin hintoja alaspäin. Hintaan sisältyi varusteet, venekuski ja yhdeksän hengen hauska seurue Javalta. Venematka ensimmäiseen snorklausspottiin kesti arviolta 40 minuuttia. Minkäänlaisia turvallisuusohjeita tai sääntöjä ei kerrottu, veteen vaan ja tehkää mitä teette-tyyppisesti sai mennä :D Ajauduimme kauas veneestä heti alkuunsa ja takaisin päin saikin tehdä töitä; virtaus oli paikottain hyvinkin voimakas. Vedet olivat kirkkaat, mutta pinnalla kellui roskia. Näin yhden sateenkaarikalan leikkivän muovipussilla, kurjaa! Mutta silti, kaunista ja ihmeellistä tuo vedenalainen maailma. Siirryttiin siitä Coral Gardeniin, joka oli näistä kahdesta hienompi paikka. Vedet olivat tosi matalat, ei voinut pystyasentoon nousta ja sai oikei varoa ettei osuisi koralleihin. Kuuden tunnin snorklausmaratonin jälkeen ja takaisin rantaan päin tullessa ei voinut kuin ääneen huokailla kuinka kiva reissu oli!
Mutta siitä alkoikin "ei niin kiva"-reissu, jolle voi nyt jo jälkeenpäin naureskella :D Kun päästiin majapaikkaan, voimakas heikotus iski minuun samantien. En meinannut pystyssä pysyä ja vessaankin alkoi tulla kiire. Ilta kului sängyn ja vessan välissä ravaten ja vain paheni yötä kohden. Aamuseitsemään mennessä olin jo niin heikossa hapessa ja kuivunut, että Jaanan oli pakko lähteä metsästämään lääkettä ja nesteitä. (join yön aikana noin neljä litraa, mutta kaikki tuli läpi vartin viiveellä). Taisi siinä tulla itkukin, kun aloin jo pelkäämään etten pääsisi sängystä ylös ja kotiin ajamaan, onneksi oli maailman parhaimmat hoitajat. Vaikka olivathan hoitajatkin tuskissaan; aurinko tarttui vähän liiankin hyvin snorklausreissulla! Jaanan pakarat ja Riikan selkä kirkuivat punaisina ja raukkaparat saivat sängyssä etsiä sopivaa asentoa. Eikä tarvitse minunkaan ottaa aurinkoa vähään aikaan. Heheh, tyhmästä päästä kärsii kirjaimellisesti koko kroppa, tulipahan sekin taas todistettua. Siinä taisi olla liikaa aurinkoa, meri-ilmaa ja venessä keikkumista yhdelle päivällä, heh :)
No nyt on kaikki hyvin! Lauantaina puolilta päivin lähdimme, jotkut vähän huonovointisempana kuin toiset, ajamaan täyttä häkää takaisin kotiin. Ihme ja kumma, Jaana välttyi vatsanväänteiltä tällä kertaa, Riikka ja minä kyllä saimme osamme niistä. Kotimatkaan kului aikaa vain 4,5h, ei siinä paljoa pysähdelty vaan painettiin täysillä eteenpäin. Tie kulki aivan itärannikolla ja ihana tuulenvire kävi silloin tällöin, saatiin ihastella palmu- ja merimaisemia. Noin kilometri ennen kotia pysähdyttiin mäkkäriin ja otettiin sundayt :)
Kiva ja nauruntäyteinen reissu taas! Kyllä siinä juttujen taso "nousee", kun tuskissaan makoilee sängyssä tarpeeksi kauan :D Ja parhaimmat naurut saa vielä pitkäksi aikaa, kun selailee meidän snorklauskuvia. Nyt sunnuntai kuuluukin omaa vointia kuunnellen ja rauhoittuen villalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti