Lökölomailua Gileillä

Gilisaaret, Trawangan, Meno ja Air, sijaitsevat Balin itäpuolella olevan suurin piirtein Balin kokoisen saaren, Lombokin länsirannikolla. Saaret ovat kooltaan hyvin pieniä, mutta sitäkin kauniimpia.

Reissumme Gileille alkoi varhain viime keskiviikkoaamuna. Ensimmäisenä kohteenamme oli Gili Trawangan, jonne matka Balilta kesti speed boatilla vain vaivaiset puolitoista tuntia. Perillä meitä odotti turkoosi meri ja valkoiset rannat. Olimme saaneet vinkin, että ensimmäisen yön majoitus kannattaa varata etukäteen, sillä Gileille saapuessamme siellä olisi Nyepin jälkeinen high peak. Todellisuus oli kuitenkin hieman toinen, mutta olipa ekan yön majoitus valmiina eikä tarvinnut juosta reput selässä paikasta toiseen. Harmi vaan, ettei guest housesta pulittamamme hinta täysin vastannut saamaamme laatua. Seuraavaksi kahdeksi yöksi löysimmekin jo huomattavasti viihtyisämmän ja itse asiassa halvemmankin yösijan. Kaikki ei kuitenkaan mennyt tässä puljussa täysin sovitun mukaisesti vaan respan kämmin vuoksi Moona joutui nukkumaan toisen öistä tyynyjen päällä lattialla. Eipä palattu siihen mestaan enää uudelleen.

Gilisaarilla ei ole lainkaa moottoriajoneuvoja, joten transport -vaihtoehdot olivat hevoskärry tai polkupyörä. Halusimme nähdä saaren mahdollisimman hyvin, joten ei muuta kuin polkupyörän selkään. Vuokraamamme polkupyörät sopivat saaren tunnelmaan täydellisesti, ne olivat huteria ja rämiseviä. Alkuun tuntui kuin en olisi ikinä ajanutkaan pyörää, mutta kyllä se meno muutaman kymmenen metrin jälkeen jo hieman varmemmalta tuntui. Pysähtelimme matkan varrella ottamaan kuvia toinen toistaan upeammista rannoista sekä myös nauttimaan rannoilla makoilusta. Illalla suuntasimme Scallywags -nimiseen ravintolaan, jossa söimme todella herkullisia grilliruokia. Nam nam, vieläkin herähtää vesikielelle, kun noita herkkuja ajattelee. :P

Pyöräjengi koolla. Moona ja Riikka valitettavasti uupuvat kuvasta.

Scallywags:n grillitarjoilut, nam nam!

Piti sitä vähän kilistellä ensimmäisen gilipäivän kunniaksi!

Meno Gileillä oli todella letkeää. Siellä sun täällä oli tyyppejä soittamassa kitaraa ja laulamassa. Tunnelmallisempaa mestaa saa hakea.

Pojilla oli ikioma kalastusvene :)

Seuraavana päivänä vuorossa oli snorklausta. Kävimme snorklaamassa neljässä spotissa, joista kukin sijaitsi eri gilisaarten rannikoilla. Korallit eivät olleet sanottavan värikkäitä ja kauniita, mutta tuli sitä nähtyä kilpikonna sekä paljon kauniita kaloja. Illalla kokeilimme nightmarketin antimia ja rakastuimme paikkaan täysin. Hassua, miten nopeasti sitä on tottunut pieniin ruokakojuihin. Niistä saa todella hyvää ruokaa!

Tyttötrio snorklaamassa. Jutalla oli hieman ongelmia snorkkelinsa kanssa :D

Nightmarketilla possuttelemassa.

Lauantaina oli aika siirtyä seuraavalle Gilisaarelle, Menolle, joka on kolmesta Gilisaaresta vähiten kehittynein sekä pienin. Päädyimme lopulta viettämään siellä alunperin suunnitellun yhden yön sijasta kaksi yötä, sillä löysimme todella viihtyisän bungalowin. Koska Meno on kooltaan Trawangania pienempi, polkupyörien vuokraamisen sijaan päätimme kiertää saaren kävellen. Matkan varrella löysimme todella kivan japanilaisen ravintolan, jonka säkkituoleista emme hetkeen raskineet nousta niihin rojahtamisen jälkeen. :) Minä ja Alma emme kuitenkaan tyytyneet löhöämaan rannalla vaan halusimme aktiviteetteja. Niinpä vuokrasimme raflasta snorklauskamppeet ja suuntasimme merelle. Juttakin oli alkuun menossa mukana, mutta jätti leikin kesken kovin nopeasti. Jäimme siis Alman kanssa kahdestaan seikkailemaan. Alkumme ei kuitenkaan ollut kovin lupaava, sillä teknisten vikojen vuoksi pääsimme vasta kolmannella yrittämällä todella snorklaamaan asti. Antoisa seikkailuhan siitä kehittyi. Jännittävintä oli varmaan meno snorklausspottiin, joka sijaitsi suhteellisen pitkän matkan päässä rannasta. Ehdimme jo pohtimaan, mitä haita siellä meitä odottaakaan, mutta eipä odottanut vaan kilpikonna. :)

Snorklauskolmikko valmiina haasteisiin.

Kävimme Menolla katsomassa myös Turtle Sanctuarya, jossa kasvatetaan kilpikonnan poikasia, jotka tarpeeksi isoina päästetään jälleen takaisin luontoon.

Tällä veneellä liikuimme Gilisaarten välillä.

Maisemaa Menon kauniilta rantakaistaleelta.

Koska vietimme Menolla kaksi yötä, emme viettäneet Airilla ainuttakaan yötä vaan teimme sinne vain päiväreissun. Saari osoittautui kuitenkin muiden Gilisaarten tavoin todella kivaksi, minkä vuoksi hieman harmitti, ettemme siellä ehtineet yöpyä lainkaan.  Helpompi se näin kuitenkin oli, sillä vältyimme yhdeltä majapaikan metsästämiseltä. :) Airillä paistattelimme päivää rannalla ja söimme hyvin. Neljän aikoihin päivällä palasimme jo takaisin Menolle ja suuntasimme auringonlaskua ihastelemaan.

Ennen paluutamme takaisin Balille vietimme vielä yhden yö Trawanganilla, josta speed boat -kuljetuksemme takaisin Balille tiistaina lähti. Metsästimme majapaikkaa useamman tunnin verran paahtavassa kuumuudessa ennen kuin lopulta löysimme sopivan. Moni potentiaalinen vaihtoehto hylättiin bed bugs -epäilyjen vuoksi. Viimeinen päivä vietettiin jälleen rannalla makoillen. Illalla suuntasimme jälleen suosikiksemme mudostuneeseen Nightmarketiin syömään vatsat täyteen.

Auringonlasku tunnelmia Trawanganilta.

Harvoin sitä näkee lehmäjengia ylittämässä katua viiden metrin päässä. :)

Olen ollut reissussa aika paljon viimeisen puolentoista viikon aikana, ensin Singaporessa ja sitten Gileillä. Oli siis todella kivaa palata tiistaina takaisin Balille. Reissu oli kuitenkin mahtava ja rannat ikimuistoiset. Näille saarille tulen palaamaan vielä useamman kerran, mahdollisesti vielä vaihdonkin aikana. :)

Tänään olemme jälleen Jutan kanssa pakanneet laukut, sillä aikaisin huomisaamuna/ensiyönä suuntaamme jälleen reissuun. Tällä kertaa suuntana on Kuala Lumpur ja Langkawi. See you next week! :) Moona jää Riikan kanssa seikkailemaan Balille ja pitämään blogia yllä. :)