Roadtrip to East - Balia parhaimmillaan

Nyt voin sanoa tutkimusretkeilleeni Balin läpikotaisin. Tai ehkä ennemminkin suurpiirteisesti ;) No, joka tapauksessa skootterilla on ajettu rantaviivaa monta kilometriä ja välillä menty Balin halkikin. Sunnuntaiaamuna lähdimme taas halkomaan Balia, kun Riikan kanssa kauan suunniteltu matka Balin itäosiin sai alkunsa. Ennen matkaan lähtöä päätettiin tehdä asioita fiilispohjalta - ei tietoa reissun kestosta, kohteista ja karttaakin oli katsottu vain sivusilmällä. Piti vain nähdä Itä ja vuoret! Ensimmäiseksi suuntasimme Ubudiin, johon olimmekin tutustuneet päivän verran jo vaihdon alussa. Tällöin aikaa oli liian vähän ja päätimme heti alkuunsa, että palaisimme Ubudiin vielä myöhemmin. 

Pääsimme heti puoleltapäivin asettumaan aloillemme. Parkkeerasimme skootterit ja nousimme pois pyörän selästä, niin johan oli jo ensimmäinen hotellinomistaja kyselemässä yöpymisistämme. Jäimme pääkadun varrelle rauhaisaan bungalowiin, josta oli mukava matka illallistamaan ja kaupoille. Myöskin kiva uima-allas ja runsas aamiainen tekivät vaikutuksen. 

Ubud on rauhallinen oma pikku kylänsä taidegallerioineen ja -kauppoineen, jossa tunnelma poikkeaa merenrantakaupungeista. Kadun varrella on runsaasti mielenkiintoisia pikkukauppoja, josta monesta olisi halunnut ostaa sisustustavaraa ja silmäniloa kotiin. Toisaalta, monessa kojussa oli samat tavarat kauppa toisensa jälkeen, eli päivää kauemmin ei olisikaan tarvinnut näissä kierrellä. Vietimme Ubudissa yhden yön ja maanantaina jatkoimme Batur-järvelle.

Batur-järven ympäristö oli myös tuttua seutua aikaisemmalta reissulta, mutta silloin emme nähneet järveä, vaan järveä ympäröineet vuoret Kintamanilta käsin. Nyt suuntasimme järvelle vastakkaisesta suunnasta ja jatkoimme alas solaan, niin että ajoimme järven rantaa pitkin ja kahden vuoren, Gunung Baturin (1717m) ja Gunung Abangin (2152m), välistä. Ilmasto oli jossain kohdin kuin Suomessa! Alhaalla kasvoi havupuita ja ilmakin viileni mukavasti. Maisemat olivat arvatenkin huippuluokkaa. Batur-järven majapaikat olivat jokseenkin parhaat päivänsä nähneet, ja koska päivä oli vasta aluillaan, päätimme ajaa vuorten yli suoraan Amediin. Siitä alkoikin seikkailu. 

Danau Batur ja Gunung Abang

Gunung Batur

Tämän kuvan jälkeen ei pystynyt enää pysähtymään, vaan kaikki energia käytettiin jarruttamiseen ja tiellä pysymiseen

Tiet olivat pieniä ja hyvin huonossa kunnossa. Balityyliin kuuluvasti, tieviittoja ei ole ja pikkupolut haarautuvat vähän väliä. Kysyimme neuvoa paikallisilta, jotka viittoivat meitä jatkamaan ylös jyrkkääkin jyrkempää rinnettä. Niin jyrkkää, että hetken mietin miten skootterimme jaksaisivat ylös asti. Ylös kyllä päästiin, mutta vielä tässäkään vaiheessa emme tajunneet mitä olisi edessä. Laskeutuminen vaati kaiken keskittymiskykymme ja käsivoimien käytön. Onneksi jarrut olivat vastahuolletut! Rystyset valkoisena painoimme niitä pohjaan polulla, jossa vähän väliä näytti räjähtäneen pommi. Muutoin näkymä oli henkeäsalpaavan kaunis. Välillä uskaltauduin vilkaisemaan vuoren päältä rantaviivaa, joka näkyi turkoosina ja houkuttelevana ja joka näytti olevan vielä niin kaukana. Kieli keskellä suuta toivoin vain, että skootteri ei hajoisi alle, ettemme päätyisi pusikkoon pyörinemme tai ettemme kaatuisi hiekkakuoppiin ja kivenjärkäleisiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin! Pääsimme alas rannikolle, nauroimme reittivalintaa, heitimme yläfemmat ja jatkoimme matkaa Amediin. 

Amed on pieni kalastajakaupunki Balin itärannikolla, mutta tätä nykyä Amediksi kutsutaan koko itäistä ranta-aluetta, jossa kaunis rantatie mutkittelee. Söimme lounaan Amedin rannalla ja löysimme yöpaikan nopeasti aivan veden vierestä. Pitkän, jännittävän ja käsilihaksia vaatineen päivän jälkeen oli ihana pulahtaa uima-altaaseen ja katsella maisemia. Vasemmalla puolella siinsi Balin korkein vuori Gunung Agung (3142m), edessä lepäsi silmänkantamattomiin tyyni meri ja oikealla kymmenet kalastajaveneet lepäsivät tukipuillaan. Mieli rauhottui välittömästi. 

Ikkunanäkymä kuin taulu!

Gunung Agung illansuussa

Tiistaiaamu valkeni taas aikaisin ja hyvin kuumana. Aamupalapöydässä hörpin kahvia ja katselin merenpintaa, joka aina välillä rikkoutui. Aluksi luulin, että auringonsäteet osuivat veteen ja tekivät silmälle temppuja, sitten luulin nähneeni delfiinin, mutta ihmettelin evän tulevan pintaan oudosti lipuen eikä delfiinille tyypillisesti. No selvisihän se, hai siellä uiskenteli... Onneksi tyydyimme aamu-uimaan uima-altaassa :)

Kymmenen maissa nousimme taas skodujen selkään kohteena Padangbai ja Blue Lagoon. Tie mutkitteli vuoristossa, mutta silti aivan rannan yläpuolella. Sanat ja valokuvat eivät riitä kertomaan kuinka uskomattoman kaunista oli! Hiljensimme vauhtia ja usein pysähdyimme skoduilla vain toteamaan yhteen ääneen, että maisema on niin mahtava. Siihen mahtui vehreät vuorenrinteet, palmut, turkoosi meri, värikkäät kalastajaveneet rantaviivalla sekä paikallisten silmin kaksi vaaleaa tyttöä hymyssäsuin :) Kello ei ollut ehtinyt lyödä vielä kahtakaan, kun pysähdyimme Blue Lagooniin lepäämään. Pari tuntia vierähti hyvän kirjan parissa ja nimensä veroisella rannalla loikoillen. Virkistäydyimme myös meressä, jossa tapahtui päivän toinen eläinkohtaaminen. En pystynyt pitelemään naurua, kun Riikka yhtäkkiä lähti juosten (ja samalla koiraa uiden) rantaa kohti kertoen, että meressä on keltainen käärme. Yritin naurunremakassa vain pitää jalat tukevasti pohjassa ja pysyä pystyssä, kun tämä oikeasti keltainen merikäärme ui minunkin jalkoihin. Ja nyt puhun ihan kunnon kokoisesta ja paksusta käärmeestä, joka on kirkkaan keltainen! Paniikkihan siinä iski ja lähdin itsekin pärskien rantaan :D Ainakin vuokraemäntämme mukaan kyseessä on myrkyllinen merikäärme, jota esiintyy Balin itäosissa. Huhhuh!

Maisemaa matkan varrelta

Tiet olivat paikotellen niin kapeita, etteivät vastaan tuleva auto ja skodu mahtuneet ohittamaan toisiaan vauhdissa. Myös jyrkät mutkat toivat lisäjännitystä. Onneksi balilaisilla on tapana ilmoittaa itsestään töötäten ennen kuin lipuvat kurveihin.

Blue Lagoon ja keltaisen käärmeen tyyssija ;)

Kotiin oli kiva tulla taas monta kokemusta rikkaampana. Itä-Bali nousi ykköseksi roadtrip-asteikollani, se on varma! Balilla on taasen viikon mittaan seremonioita Galungan-juhlan vuoksi ja tänään juhlitaan täysikuuta. Pihapiiristämme kaikui illan pimetessä taianomainen rukouslaulu, kun vuokraemäntä perheineen kunnioitti tulen jumalaa. Rukouksen päätteeksi he kutsuivat meidätkin bambumatolle nauttimaan iltapalahedelmiä. Siinä istuskellessa tuli taas opittua yhtä jos toista balilaisesta kulttuurista ja uskonnosta, taidettiin hauskuuttaa heitä myös matkakertomuksillamme. Seuraavassa blogikirjotuksessa kerronkin vähän enemmän tästä ihanasta perheestä täällä!