Balilla muutaman päivän kestänyt hulabaloo huipentuu tänään tiistaina 12.3, kun balilaiset hiljentyvät viettämään Nyepia, hiljaisuuden päivää. Nyepista alkaa siis balilaisen kalenterin mukainen uusi vuosi 1935, tämä juhla on osa hindujen uskontomenoja. Nyepia vietetään pääosin vain Balilla ja päivä on myös kansallinen pyhäpäivä. "The silent day" kestää kokonaisen vuorokauden, jolloin ei ole lupa liikkua kodin ulkopuolella. Kadut siis hiljenevät tyystin ja tämän noudattamista silmällä pitäen kaduilla päivystävät vain poliisit, jotka jakavat ankaran rangaistuksen mikäli tätä traditiota ei kunnioiteta. Myös kaikenlainen työnteko taukoaa, esimerkiksi ruoanlaitto on kiellettyä. Hankalaksi kokkaamisen tekee myös se, että osasta talouksista katkaistaan sähköt ja vesi. Hartaimmat hindulaiset eivät edes syö. Periaatteessa tämä päivä tulisi viettää omassa pimeässä huoneessa rukoillen ja esi-isiä kunnioittaen. Tottakai turisteille ja länsimaalaisille suodaan erivapauksia, mutta heitä ohjataan pysymään sisätiloissa.
 |
| Melastin juhlintaa Canggu beachilla |
 |
| Rannat täyttyivät uhrauksista |
Seremoniat ja juhlakulkueet käynnistyivät siis jo lauantaina, jolloin valmistauduttiin Nyepiin juhlimalla Melastia. Rannat täyttyivät juhlaväestä ja kadut pursuivat ornamentteja ja uhrauksia. Koska tiistaina tulee olla hiljaa koko päivän, maanantaina kuuluukin pitää meteliä oikeen urakalla. Ja tällä metelöinnillä on tarkoituskin - se pelottaa demonit ja muut pahat henget pois ihmisten keskuudesta takaisin mereen. Siksi maanantaina joka kylässä järjestettiin suuret festivaalit, jolloin ihmismassat kokoontuivat kaduille pitämään ääntä ja juhlimaan Pengrupukania. Lähdimme "koko perheen voimin" Jalan Kerobokanille nauttimaan juhlahumusta eli mukana olivat Sella miehensä kanssa, tyttäret ja taloudenhoitaja sekä me vaihtaritytöt Daivani Villalta. Maanantain festivaalien tarkoituksena on vain pitää hauskaa ja juhlia rennosti eli edes balilaiset eivät pukeneet pyhävaatteita päälle. Me kuitenkin päätimme pukea sarongit ylle ja näin kunnioittaa balilaista traditiota, paikalliset hymyilivät ja olivat selvästi otettuja pienestä
panostuksestamme.
 |
| Pääsimme osallistumaan ennen festivaaleja vielä oman villan ympäri kiertävään soihtukulkueeseen. Tällä toimenpiteellä häädettiin pahat henget pois ja suojattiin koti tulevaksi vuodeksi. |
 |
| Lähdössä Pengrupukan festivaaleille |
Ihmiset kokoontuivat iltakuuden jälkeen kaduille ja tienristeyksiin odottamaan `Ogoh-Ogoh`-hirviöitä. Jokaisen kylän lapset ja nuoret viisaampien avustuksella rakentavat omat hahmonsa, joita kannetaan puukehikkojen päällä juhlakulkueessa, hirviöitä saattamassa ovat myös soihdut ja kovaa meteliä pitävä "orkesteri". Ylpeänä hirviöt esitellään tienristeyksissä hurraaville ihmisille, jonka jälkeen ne viedään omaan kylään poltettavaksi. Hirviöitä rakennetaan monta kuukautta ja ihmettelinkin miten monen kuukauden työ heitetään hukkaan yhdessä illassa, nämä hirviöt ovat meinaan todella taidokkaasti ja huolella tehty. Kuulemma vain pienimmät poltetaan ja isommat jätetään odottamaan seuraavaa vuotta, huh :) Hymy nousi huulille välittömästi, kun näki miten ylpeitä pienet pojat olivat hirviöistään ja miten ylpeitä vanhemmat olivat lapsistaan. Tätä iltaa oli selvästi odotettu ja koko kylä osallistui ilonpitoon.
 |
| Ogha-Ogha keikkui oksalla |
 |
| Odottava ja hikinen tunnelma |
Meille oli jo vaihtojakson alussa selvää, että halusimme kokea Nyepin. Balilla on niin ainutlaatuinen kulttuuri ja ihmiset, joten odotimme mielenkiinnolla miten täällä otetaan uusi vuosi vastaan. Itse Nyepissa ei ole mitään erikoista: meille se tarkoitti leppoisaa kotona hengailua, pannukakkubrunssia ja kirjojen lukemista. Kuitenkin kaikki sen ympärille rakentuva ohjelma oli omaa luokkaansa - seremoniat, kulkueet, uhraukset ja kauniit, värikkäät vaatteet. Taas tuntee itsensä niin etuoikeutetuksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti